Sananlaskujen 26
1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
Lika som snö om sommaren, och regn i andene, så höfves icke enom dåra ära.
2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
Lika som en fogel bortfar, och en svala flyger, alltså biter intet en oförtjent banna.
3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
Hästenom en gissel, och åsnanom ett betsel, och dåranom ett ris på ryggen.
4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
Svara icke dåranom efter hans dårskap, att du honom icke lik varder.
5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
Men svara dåranom efter hans dårskap, att han icke skall låta sig tycka, att han är vis.
6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
Den ena sak genom ett galet bådskap beställer, han är såsom en halter på fötterna, och tager skada.
7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
Såsom enom krympling står att dansa, alltså står enom dåra tala om vishet.
8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
Den enom dåra äro tillägger, det är lika som man kastade en ädla sten uppå en stenrösjo.
9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
Ett ordspråk uti ens dåras mun är såsom en törneqvist, den uti ens druckens mans hand stinger.
10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
En god mästare gör ett ting rätt; men den som en klåpare lejer, honom varder det förderfvadt.
11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
Såsom en hund uppäter sina spyor igen, alltså är en dåre som sin galenskap på nytt bedrifver.
12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
När du en ser, som sig tycker vis vara, det är mera hopp uppå en dåra, än på honom.
13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
Den late säger: Det är ett ungt lejon på vägenom, och ett lejon på gatone.
14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
En later vänder sig i sängene, lika som en dörr på dörrajernen.
15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
Den late gömmer sina hand i barmen, och det varder honom tungt, att han skall bära henne åt munnen.
16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
En later tycker sig visare vara än sju, som seder lära.
17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
Den som framgår, och blandar sig uti annars kif, han är lika som en, den der drager en hund med öronen.
18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
Lika som en hemliga med skott och pilar skjuter, och dräper;
19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
Alltså gör en falsk menniska med sin nästa, och säger sedan: Det var mitt skämt.
20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
Då intet mer ved är, slocknar elden; och när klaffaren är borta, vänder trätan åter.
21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
Såsom kolen glöd, och veden eld, alltså kommer en trätosam man kif åstad.
22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
Klaffarens ord äro såsom hugg, och de gå igenom hjertat.
23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
En förgiftig mun, och ondt hjerta, är såsom en lerpotta med silfslagg öfverdragen.
24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
Fienden varder känd vid sitt tal, och när han nalkas, far han med falskhet.
25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
Då han smeker med sitt mjuka tal, tro honom intet; ty sju styggelser äro uti hans hjerta.
26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
Den som hat hemliga håller, till att göra skada, hans ondska skall den meniga man uppenbar varda.
27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
Den ena grop gör, han skall falla deruti; och den en sten välter, uppå honom skall han komma.
28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.
En falsk tunga hatar den henne straffar, och en smeken mun kommer förderf åstad.
