Sananlaskujen 26
1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
Quomodo nix in aestate, et pluviae in messe: sic indecens est stulto gloria.
2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
Sicut avis ad alta transvolans, et passer quo libet vadens: sic maledictum frustra prolatum in quempiam superveniet.
3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
Flagellum equo, et camus asino, et virga in dorso imprudentium.
4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
Ne respondeas stulto iuxta stultitiam suam, ne efficiaris ei similis.
5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
Responde stulto iuxta stultitiam suam, ne sibi sapiens esse videatur.
6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
Claudus pedibus, et iniquitatem bibens, qui mittit verba per nuncium stultum.
7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
Quomodo pulchras frustra habet claudus tibias: sic indecens est in ore stultorum parabola.
8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
Sicut qui mittit lapidem in acervum Mercurii: ita qui tribuit insipienti honorem.
9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
Quomodo si spina nascatur in manu temulenti: sic parabola in ore stultorum.
10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
Iudicium determinat causas: et qui imponit stulto silentium, iras mitigat.
11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
Sicut canis, qui revertitur ad vomitum suum, sic imprudens, qui iterat stultitiam suam.
12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Vidisti hominem sapientem sibi videri? magis illo spem habebit insipiens.
13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
Dicit piger: Leo est in via, et leaena in itineribus:
14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
sicut ostium vertitur in cardine suo, ita piger in lectulo suo.
15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
Abscondit piger manum sub ascella sua, et laborat si ad os suum eam converterit.
16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
Sapientior sibi piger videtur septem viris loquentibus sententias.
17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
Sicut qui apprehendit auribus canem, sic qui transit impatiens, et commiscetur rixae alterius.
18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
Sicut noxius est qui mittit sagittas, et lanceas in mortem:
19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
ita vir, fraudulenter nocet amico suo: et cum fuerit deprehensus, dicit: Ludens feci.
20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
Cum defecerint ligna, extinguetur ignis: et susurrone subtracto, iurgia conquiescunt.
21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
Sicut carbones ad prunas, et ligna ad ignem, sic homo iracundus suscitat rixas.
22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
Verba susurronis quasi simplicia, et ipsa perveniunt ad intima ventris.
23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
Quomodo si argento sordido ornare velis vas fictile, sic labia tumentia cum pessimo corde sociata.
24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
Labiis suis intelligitur inimicus, cum in corde tractaverit dolos.
25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
Quando submiserit vocem suam, ne credideris ei: quoniam septem nequitiae sunt in corde illius.
26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
Qui operit odium fraudulenter, revelabitur malitia eius in consilio.
27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
Qui fodit foveam, incidet in eam: et qui volvit lapidem, revertetur ad eum.
28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.
Lingua fallax non amat veritatem: et os lubricum operatur ruinas.
