Sananlaskujen 26
1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
Wie Schnee im Sommer, Regen in der Ernte, so ungehörig ist die Ehre für den Toren.
2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
Ein Sperling, der fortflattert, eine Schwalbe, die fortfliegt, so ist unverdienter Fluch; er trifft nicht ein.
3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
Dem Roß gebührt die Peitsche, ein Zaum dem Esel, dem Rücken eines Toren eine Rute.
4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
Antworte nicht dem Toren seiner Torheit nach, damit du selbst dich ihm nicht gleichstellst!
5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
Daß seine Rede Torheit sei, sag einem Toren, daß er sich nicht weise dünke!
6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
Ein Trinker, der die Füße heftig anstößt, ist einer, der durch einen Toren eine Botschaft sich bestellen läßt.
7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
Laßt einen Trunk durch einen Lahmen schöpfen, das ist der Weisheitsspruch im Mund des Toren.
8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
Wie einer, der bei einer Steinigung den Stein umwickelt, so handelt, wer dem Toren Ehre gibt.
9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
Ein Dornzweig in des Trunknen Hand, das ist ein Weisheitsspruch im Mund des Toren.
10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
Viel Weh erleidet jedermann, der einen Toren dingt, wie einer, der in Dienst nimmt einen Wanderer.
11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
Gleich einem Hunde, der zu seinem Auswurf kehrt, so ist ein Tor, der seine Torheit wiederholt.
12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Erblickst du einen Mann, der selbst sich weise dünkt, da gibt's für einen Narren eher Hoffnung als für ihn.
13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
Der Faule spricht: "Es ist ein Löwe auf dem Wege, ein Löwe innerhalb der Straßen."
14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
Wie sich die Tür dreht in der Angel, genauso auch im Bett der Faule.
15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
Wenn seine Hand der Faule in die Schüssel steckt, dann wird's ihm sauer, sie zum Mund zu bringen.
16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
Ein Fauler dünkt sich weiser noch als sieben, die die Gottessprüche künden.
17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
Gleich dem, der einen Hund beim Springen an den Ohren packen will, ist einer, der in fremden Streit sich mischt.
18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
Wie einer, der aus Zeitvertreib Brandpfeile und Geschosse und Verderben schleudert,
19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
so ist ein Mann, der seinen Nächsten hintergeht und dann noch sagt. "Ich scherze bloß."
20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
Ist Holz nicht mehr vorhanden, geht das Feuer aus, und ist kein Ohrenbläser da, legt sich der Zank.
21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
Zur Glut sind Kohlen da und Holz zum Feuer, und so zum Streitentfachen ein Streitsüchtiger.
22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
Des Ohrenbläsers Worte dienen nur dem Zeitvertreib; doch dringen sie gar tief ins Herz.
23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
Dem Gefäß mit unecht Silber überzogen, bei Herzeleid ihm gleichen hitzige Worte.
24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
Mit seinen Lippen kann der Hasser sich verstellen; in seinem Innern aber hegt er Trug.
25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
Und wenn er seine Liebe laut beteuert, glaub ihm nicht! Denn sieben Greuel sind in seinem Herzen.
26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
Und mag der Haß durch Heuchelei verborgen werden, es tritt doch seine Bosheit öffentlich zutage.
27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
Wer eine Grube gräbt, kann selber in sie fallen; wer einen Stein wegwälzt, auf den kann er zurück auch rollen.
28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.
Es haßt die lügnerische Zunge ihre Tadler; ein glatter Mund schafft sich Verderben.
