< Sananlaskujen 26 >
1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
Comme la neige en été, et comme la pluie dans la moisson, ainsi la gloire ne sied pas à un sot.
2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
Comme le moineau qui va çà et là, et l’hirondelle qui vole, ainsi la malédiction sans cause n’arrivera point.
3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
Le fouet est pour le cheval, la bride pour l’âne, et la verge pour le dos des sots.
4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
Ne réponds pas au sot selon sa folie, de peur que toi aussi tu ne lui ressembles.
5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
Réponds au sot selon sa folie, de peur qu’il ne soit sage à ses propres yeux.
6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
Celui qui envoie des messages par la main d’un sot, se coupe les pieds [et] boit l’injustice.
7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
Les jambes du boiteux sont sans force: tel est un proverbe dans la bouche des sots.
8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
Celui qui donne de la gloire à un sot, c’est comme un sachet de pierres précieuses dans un tas de pierres.
9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
Une épine qui entre dans la main d’un homme ivre, tel est un proverbe dans la bouche des sots.
10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
Le puissant use de violence envers tout le monde: il prend à gages le sot et il prend à gages les passants.
11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
Comme le chien retourne à son vomissement, le sot répète sa folie.
12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
As-tu vu un homme sage à ses propres yeux? Il y a plus d’espoir pour un sot que pour lui.
13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
Le paresseux dit: Il y a un [lion] rugissant sur le chemin, un lion dans les rues.
14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
La porte tourne sur ses gonds, et le paresseux sur son lit.
15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
Le paresseux enfonce sa main dans le plat, il est las de la ramener à sa bouche.
16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
Le paresseux est plus sage à ses yeux que sept [hommes] qui répondent avec bon sens.
17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
Il saisit un chien par les oreilles, celui qui, en passant, s’emporte pour une dispute qui n’est pas la sienne.
18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
Comme un fou qui jette des brandons, des flèches, et la mort,
19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
ainsi est l’homme qui trompe son prochain, et qui dit: N’était-ce pas pour plaisanter?
20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
Faute de bois, le feu s’éteint; et, quand il n’y a plus de rapporteurs, la querelle s’apaise.
21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
Du charbon sur le brasier et du bois sur le feu, ainsi est l’homme querelleur pour échauffer les disputes.
22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
Les paroles du rapporteur sont comme des friandises, et elles descendent jusqu’au-dedans des entrailles.
23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
Les lèvres brûlantes et le cœur mauvais sont comme de la litharge d’argent appliquée sur un vase de terre.
24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
Celui qui hait se déguise par ses lèvres; mais au-dedans de lui il nourrit la fraude.
25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
Quand il rend sa voix gracieuse, ne le crois point, car il y a sept abominations dans son cœur.
26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
La haine se cache-t-elle sous la dissimulation, sa méchanceté sera découverte dans la congrégation.
27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
Qui creuse une fosse y tombera, et la pierre retournera sur celui qui la roule.
28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.
La langue fausse hait ceux qu’elle a écrasés, et la bouche flatteuse amène la ruine.