Sananlaskujen 26
1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
As snow in summer, and as rain in harvest, So honour [is] not comely for a fool.
2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
As a bird by wandering, as a swallow by flying, So reviling without cause doth not come.
3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
A whip is for a horse, a bridle for an ass, And a rod for the back of fools.
4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
Answer not a fool according to his folly, Lest thou be like to him — even thou.
5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
Answer a fool according to his folly, Lest he be wise in his own eyes.
6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
He is cutting off feet, he is drinking injury, Who is sending things by the hand of a fool.
7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
Weak have been the two legs of the lame, And a parable in the mouth of fools.
8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
As one who is binding a stone in a sling, So [is] he who is giving honour to a fool.
9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
A thorn hath gone up into the hand of a drunkard, And a parable in the mouth of fools.
10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
Great [is] the Former of all, And He is rewarding a fool, And is rewarding transgressors.
11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
As a dog hath returned to its vomit, A fool is repeating his folly.
12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Thou hast seen a man wise in his own eyes, More hope of a fool than of him!
13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
The slothful hath said, 'A lion [is] in the way, A lion [is] in the broad places.'
14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
The door turneth round on its hinge, And the slothful on his bed.
15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
The slothful hath hid his hand in a dish, He is weary of bringing it back to his mouth.
16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
Wiser [is] the slothful in his own eyes, Than seven [men] returning a reason.
17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
Laying hold on the ears of a dog, [Is] a passer-by making himself wrath for strife not his own.
18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
As [one] pretending to be feeble, Who is casting sparks, arrows, and death,
19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
So hath a man deceived his neighbour, And hath said, 'Am not I playing?'
20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
Without wood is fire going out, And without a tale-bearer, contention ceaseth,
21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
Coal to burning coals, and wood to fire, And a man of contentions to kindle strife.
22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
The words of a tale-bearer [are] as self-inflicted wounds, And they have gone down [to] the inner parts of the heart.
23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
Silver of dross spread over potsherd, [Are] burning lips and an evil heart.
24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
By his lips doth a hater dissemble, And in his heart he placeth deceit,
25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
When his voice is gracious trust not in him, For seven abominations [are] in his heart.
26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
Hatred is covered by deceit, Revealed is its wickedness in an assembly.
27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
Whoso is digging a pit falleth into it, And the roller of a stone, to him it turneth.
28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.
A lying tongue hateth its bruised ones, And a flattering mouth worketh an overthrow!
