Sananlaskujen 26
1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
As snow in summer, and as rain in harvest, So honor [is] not fitting for a fool.
2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
As a bird by wandering, as a swallow by flying, So reviling without cause does not come.
3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
A whip is for a horse, a bridle for a donkey, And a rod for the back of fools.
4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
Do not answer a fool according to his folly, Lest you are like to him—even you.
5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
Answer a fool according to his folly, Lest he is wise in his own eyes.
6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
He is cutting off feet, he is drinking injury, Who is sending things by the hand of a fool.
7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
The two legs of the lame have been weak, And an allegory in the mouth of fools.
8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
As one who is binding a stone in a sling, So [is] he who is giving honor to a fool.
9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
A thorn has gone up into the hand of a drunkard, And an allegory in the mouth of fools.
10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
The Former of all [is] great, And He is rewarding a fool, And is rewarding transgressors.
11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
As a dog has returned to its vomit, A fool is repeating his folly.
12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
You have seen a man wise in his own eyes, More hope of a fool than of him!
13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
The slothful has said, “A lion [is] in the way, A lion [is] in the broad places.”
14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
The door turns around on its hinge, And the slothful on his bed.
15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
The slothful has hid his hand in a dish, He is weary of bringing it back to his mouth.
16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
Wiser [is] the slothful in his own eyes, Than seven [men] returning a reason.
17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
Laying hold on the ears of a dog, [Is] a passer-by making himself wrath for strife [that is] not his own.
18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
As [one] pretending to be feeble, Who is casting sparks, arrows, and death,
19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
So has a man deceived his neighbor, And has said, “Am I not playing?”
20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
Fire is going out without wood, And contention ceases without a tale-bearer,
21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
Coal to burning coals, and wood to fire, And a man of contentions to kindle strife.
22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
The words of a tale-bearer [are] as self-inflicted wounds, And they have gone down [to] the inner parts of the heart.
23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
Silver of dross spread over potsherd, [Are] burning lips and an evil heart.
24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
A hater pretends by his lips, And he places deceit in his heart,
25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
When his voice is gracious do not trust in him, For seven abominations [are] in his heart.
26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
Hatred is covered by deceit, Its wickedness is revealed in an assembly.
27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
Whoever is digging a pit falls into it, And the roller of a stone, it turns to him.
28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.
A lying tongue hates its bruised ones, And a flattering mouth works an overthrow!
