Sananlaskujen 26
1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
As snow in summer, and as rain in harvest, so honour is not seemly for a fool.
2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
As the wandering sparrow, as the flying swallow, so the curse that is causeless shall come home.
3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
A whip for the horse, a bridle for the ass, and a rod for the back of fools.
4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
Answer not a fool according to his folly, lest thou also be like unto him.
5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
Answer a fool according to his folly, lest he be wise in his own eyes.
6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
He that sendeth a message by the hand of a fool cutteth off his own feet, and drinketh damage.
7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
The legs hang limp from the lame; so is a parable in the mouth of fools.
8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
As a small stone in a heap of stones, so is he that giveth honour to a fool.
9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
As a thorn that cometh into the hand of a drunkard, so is a parable in the mouth of fools.
10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
A master performeth all things; but he that stoppeth a fool is as one that stoppeth a flood.
11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
As a dog that returneth to his vomit, so is a fool that repeateth his folly.
12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Seest thou a man wise in his own eyes? there is more hope of a fool than of him.
13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
The sluggard saith: 'There is a lion in the way; yea, a lion is in the streets.'
14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
The door is turning upon its hinges, and the sluggard is still upon his bed.
15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
The sluggard burieth his hand in the dish; it wearieth him to bring it back to his mouth.
16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
The sluggard is wiser in his own eyes than seven men that give wise answer.
17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
He that passeth by, and meddleth with strife not his own, is like one that taketh a dog by the ears.
18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
As a madman who casteth firebrands, arrows, and death;
19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
So is the man that deceiveth his neighbour, and saith: 'Am not I in sport?'
20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
Where no wood is, the fire goeth out; and where there is no whisperer, contention ceaseth.
21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
As coals are to burning coals, and wood to fire; so is a contentious man to kindle strife.
22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
The words of a whisperer are as dainty morsels, and they go down into the innermost parts of the body.
23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
Burning lips and a wicked heart are like an earthen vessel overlaid with silver dross.
24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
He that hateth dissembleth with his lips, but he layeth up deceit within him.
25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
When he speaketh fair, believe him not; for there are seven abominations in his heart.
26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
Though his hatred be concealed with deceit, his wickedness shall be revealed before the congregation.
27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
Whoso diggeth a pit shall fall therein; and he that rolleth a stone, it shall return upon him.
28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.
A lying tongue hateth those that are crushed by it; and a flattering mouth worketh ruin.
