Sananlaskujen 26

1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.

Som Sneen om Sommeren og som Regnen om Høsten saa passer Ære ikke for en Daare.

2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.

Som en Spurv i Fart, som en Svale i Flugt saaledes vil en Forbandelse, som sker uden Aarsag, ikke træffe ind.

3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.

En Svøbe er for Hesten og en Tømme for Asenet og et Ris for Daarers Ryg.

4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.

Svar ej en Daare efter hans Taabelighed, at ikke ogsaa du skal blive ham lig.

5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.

Svar en Daare efter hans Taabelighed, at han ikke skal være viis i sine egne Øjne.

6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.

Fødderne hugger den af sig, og Fortrædelighed maa den drikke, som sender Bud ved en Daare.

7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.

Tager Benene fra den halte og Tankesproget bort, som er i Daarers Mund.

8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.

Som den, der binder Stenen fast i Slyngen, saa er den, der giver en Daare Ære.

9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.

Som en Tjørnekæp, der kommer i den druknes Haand, saa er Tankesproget i Daarers Mund.

10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.

Som en Pil, der saarer alt, saa er den, der lejer en Daare, og den, der lejer vejfarende.

11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.

Ligesom en Hund vender sig til sit eget Spy, saa er Daaren, som gentager sin Taabelighed.

12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.

Har du set en Mand, som er viis i sine egne Øjne, da er der mere Forhaabning om en Daare end om ham.

13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.

Den lade siger: Der er en grum Løve paa Vejen, en Løve paa Gaderne.

14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.

Som Døren drejer sig om paa sine Hængsler, saa den lade paa sin Seng.

15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.

Den lade stikker sin Haand i Fadet; det bliver ham besværligt at lade den komme til sin Mund igen.

16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.

Den lade er visere i sine egne Øjne end syv, som svare forstandigt.

17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.

Som den, der griber Hunden fat ved Ørene, saa er den, der gaar forbi og kommer i Vrede over en Trætte, der ikke kommer ham ved.

18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,

Som en gal, der udkaster Gnister, Pile og Død,

19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.

saa er den Mand, der besviger sin Næste og siger: Skæmter jeg ikke?

20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.

Naar der intet Ved er mere, udslukkes Ilden; og naar der ingen Bagvadsker er, stilles Trætte.

21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.

Kul til Gløder og Ved til Ild: Saa er en trættekær Mand til at optænde Kiv.

22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.

En Bagvadskers Ord lyde som Skæmt, dog trænge de ind i inderste Bug.

23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.

Som et Potteskaar, der er overdraget med urent Sølv, saa ere brændende Læber og et ondt Hjerte.

24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.

Den hadefulde forstiller sig med sine Læber, men inden i sig nærer han Svig.

25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.

Naar han gør sin Røst yndig, da tro ham ikke; thi der er syv Vederstyggeligheder i hans Hjerte.

26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.

Den, hvis Had er skjult ved Bedrag, hans Ondskab skal blive aabenbaret i Forsamlingen.

27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.

Hvo som graver en Grav, skal selv falde i den; og hvo som vælter en Sten op, paa ham skal den falde tilbage.

28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.

En falsk Tunge hader dem, som den har knust, og en glat Mund bereder Fald.