Sananlaskujen 26
1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
Kao snijeg ljeti ili kiša o žetvi, tako pristaju počasti bezumnomu.
2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
Kao vrabac kad prhne i lastavica kad odleti, tako se i bezrazložna kletva ne ispunja.
3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
Bič konju, uzda magarcu, a šiba leđima bezumnika.
4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
Ne odgovaraj bezumniku po njegovoj ludosti, da mu i sam ne postaneš jednak.
5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
Odgovori bezumniku po ludosti njegovoj, da se ne bi učinio sam sebi mudar.
6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
Odsijeca noge sebi i gorčinu pije tko po bezumnom poruke šalje.
7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
Klecava bedra u hromoga - mudra je izreka u ustima bezumničkim.
8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
Kamen za praćku vezuje tko bezumnom iskazuje čast.
9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
Trnovita grana u ruci pijanice: mudra izreka u ustima bezumnika.
10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
Strijelac koji ranjava sve prolaznike: takav je onaj tko unajmljuje bezumnika.
11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
Bezumnik se vraća svojoj ludosti kao što se pas vraća na svoju bljuvotinu.
12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Vidiš li čovjeka koji se sam sebi mudrim čini? Znaj, i od bezumnika ima više nade nego od njega!
13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
Lijenčina veli: “Zvijer je na putu, i lav je na ulicama.”
14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
Kao što se vrata okreću na stožerima svojim, tako i lijenčina na postelji svojoj.
15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
Lijenčina umače ruku u zdjelu, ali je ne može prinijeti ustima.
16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
Lijenčina se čini sebi mudrijim od sedmorice koji umno odgovaraju.
17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
Psa za uši hvata tko se, u prolazu, umiješa u raspru koja ga se ne tiče.
18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
Kao bjesomučnik koji baca zublje, strelice i sije smrt,
19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
takav je čovjek koji vara bližnjega svoga i veli: “Samo se našalih.”
20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
Kad nestane drva, oganj se gasi, i kad više nema klevetnika, prestaje svađa.
21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
Ugljen je za žeravnicu i drvo za oganj, a svadljivac da raspaljuje svađu.
22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
Klevetnikove su riječi kao slastice: spuštaju se u dno utrobe.
23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
Srebrna gleđa preko zemljana suđa: laskave usne i opako srce.
24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
Mrzitelj hini usnama svojim, a u sebi nosi prijevaru;
25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
ne vjeruj mu kad ljupkim glasom govori, jer u srcu mu je sedam grdila;
26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
ako himbom skriva mržnju, njegova će se opačina otkriti na zboru.
27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
Tko jamu kopa, sam u nju pada, i tko kamen valja, na njega se prevaljuje.
28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.
Lažljiv jezik mrzi svoje žrtve, laskava usta propast spremaju.
