Sananlaskujen 25
1 Nämät ovat myös Salomon sananlaskut, jotka Hiskian ja Juudan kuninkaan miehet ovat tähän panneet tykö.
Dette er og ordtøke av Salomo, og mennerne åt Hizkia, kongen i Juda, hev samla deim.
2 Se on Jumalan kunnia, salata asiaa; mutta kuninkaan kunnia, tutkia asiaa.
Guds æra er å dylja ei sak, og kongars æra å granska ei sak.
3 Taivas on korkia ja maa syvä, ja kuninkaan sydän on tutkimatoin.
Himmel-høgd og jord-dypt og konge-hjarto kann ingen granska ut.
4 Raiska otetaan hopiasta pois, niin siitä tulee puhdas astia.
Burt med slagget or sylvet! So fær gullsmeden ei skål av det.
5 Jos jumalatoin otetaan pois kuninkaan kasvoin edestä, niin hänen istuimensa vanhurskaudella vahvistetaan.
Burt med gudlaus mann frå kongen! So vert hans kongsstol fast ved rettferd.
6 Älä koreile kuninkaan nähden, ja älä astu suurten sialle.
Briska deg ikkje for kongen, og stell deg ikkje på storfolks plass.
7 Sillä se on sinulle parempi, koska sinulle sanotaan: astu tänne ylemmä! kuin ettäs ruhtinaan edessä alennettaisiin, jota sinun silmäs näkisivät.
For betre er at dei segjer med deg: «Stig her upp!» Enn at du vert nedflutt for augo på fyrsten. Kva so augo dine hev set.
8 Älä ole pikainen riitelemään, ettes tiedä mitäs teet, koska lähimmäiseltäs häväisty olet?
Ver ikkje for snar til å reisa sak; for kva vil du gjera til slutt, når motparten gjer deg til skammar?
9 Toimita asias lähimmmäises kanssa, älä ilmoita toisen salaisuutta,
Før di sak med grannen din, men ber ikkje ut ein annan manns løyndom,
10 Ettei se, joka sen kuulee, sinua häpäisisi, ja ettei sinun paha sanomas lakkaa.
For elles vil den som høyrer det, skjella deg ut, og du vil alltid få låkt ord på deg.
11 Sana, aikanansa puhuttu, on niinkuin kultainen omena hopiamaljassa.
Som eple av gull i skåler av sylv er eit ord som ein talar i rette tid.
12 Koska viisas rankaisee sitä, jaka häntä kuulee, se on niinkuin korvarengas, ja niinkuin kaunistus parhaasta kullasta.
Som ein gullring i øyra og sylgja av gull er ein vismann som refser for høyrande øyra.
13 Niinkuin lumen kylmä elonaikana, niin on uskollinen sanansaattaja sille, joka hänen lähettänyt on, ja virvoittaa herransa sielun.
Som svalande snø ein skurdonne-dag er ein tru bodberar for deim som sender han, han kveikjer sjæli åt herren sin.
14 Joka paljon puhuu ja vähän pitää, hän on niinkuin tuuli ja pilvi ilman sadetta.
Som skyer og vind utan regn er ein mann som kyter av gåvor han ikkje gjev.
15 Kärsivällisyydellä päämies lepytetään, ja siviä kieli pehmittää kovuuden.
Tolmod fær domaren yvertald, og den linne tunga bryt bein.
16 Jos sinä löydät hunajaa, niin syö tarpeekses, ettes ylönpalttisesti tulisi ravituksi, ja antaisi sitä ylen.
Finn du honning, so et det du treng, so du ikkje vert ovmett og spyr han ut.
17 Anna jalkas harvoin tulla lähimmäises huoneeseen, ettei hän suuttuis sinuun, ja vihaisi sinua.
Set sjeldan din fot i huset åt grannen, so han ikkje vert leid deg og hatar deg.
18 Joka väärää todistusta puhuu lähimmäistänsä vastaan, hän on vasara, miekka ja terävä nuoli.
Hamar og sverd og kvasse pil er den som vitnar falskt mot sin næste.
19 Pilkkaajan toivo hädän aikana on niinkuin murrettu hammas, ja vilpisteleväinen jalka.
Som roti tonn og ustød fot, so er lit til utru mann på trengselsdagen.
20 Joka murheellisen sydämen edessä virsiä veisaa, hän on niinkuin se, joka vaatten tempaa pois talvella, ja etikka pleikun päällä.
Som kastar du klædi ein frostdag, som eddik på natron, so er den som syng visor for sorgfullt hjarta.
21 Jos sinun vihamiehes isoo, niin ravitse häntä leivällä: jos hän janoo, niin juota häntä vedellä;
Er din fiend’ svolten, gjev honom mat, er han tyrst, so gjev honom drikka.
22 Sillä sinä kokoot hiilet hänen päänsä päälle, ja Herra kostaa sen sinulle.
For då hopar du gloande kol på hovudet hans, og Herren skal løna deg att for det.
23 Pohjatuuli tuottaa sateen, ja salainen kieli saattaa kasvot vihaisiksi.
Nordanvind føder regn, og ei kviskrande tunga sure andlit.
24 Parempi on istus katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
Betre å bu i ei krå på taket enn ha sams hus med trættekjær kvinna.
25 Hyvä sanoma kaukaiselta maalta on kylmän veden kaltainen janoovaiselle sielulle.
Som friske vatnet for den trøytte, so er god tidend frå eit land langt burte.
26 Vanhurskas, joka jumalattoman eteen lankee, on niinkuin sekoitettu kaivo ja turmeltu lähde.
Som gruggi kjelda og ein utskjemd brunn, so er rettferdig mann som vinglar medan gudlaus ser det.
27 Joka paljon hunajaa syö, ei se ole hyvä, ja joka työtläitä asioita tutkii, se tulee hänelle työlääksi.
Eta for mykje honning er ikkje godt, men å granska det vandaste er ei æra.
28 Joka ei taida hillitä henkeänsä, hän on niinkuin hävitetty kaupunki ilman muuria.
Som ein by med murarne brotne og burte er mannen som ikkje kann styra sin hug.
