< Sananlaskujen 23 >
1 Koskas istus ja syöt jonkun herran kanssa, niin ota visu vaari, kuka edessäs on.
Naar du sidder til Bords hos en Stormand, mærk dig da nøje, hvem du har for dig,
2 Ja pane veitsi kaulaas, jos sinä tahdot henkes pitää.
og sæt dig en Kniv paa Struben, i Fald du er alt for sulten.
3 Älä himoitse hänen herkustansa; sillä se on petollinen leipä.
Attraa ikke hans lækre Retter, thi det er svigefuld Kost.
4 Älä vaivaa sinuas tullakses rikkaksi, ja lakkaa sinun viisaudesta.
Slid dig ikke op for at vinde dig Rigdom, brug ej din Forstand dertil!
5 Älä lennätä silmiäs sen jälkeen, jota et sinä taida saada; sillä se tekee itsellensä siivet niinkuin kotka, ja lentää taivasta päin.
Skal dit Blik flyve efter den uden at finde den? Visselig gør den sig Vinger som Ørnen, der flyver mod Himlen.
6 Älä syö leipää kateen kanssa, ja älä himoitse hänen hänen herkkuansa.
Spis ej den misundeliges Brød, attraa ikke hans lækre Retter;
7 Sillä niinkuin hän itse sydämessänsä ajattelee, niin se on; hän sanoo sinulle: syö ja juo, ja ei kuitenkaan ole hänen mielensä sinun kanssas.
thi han sidder med karrige Tanker; han siger til dig: »Spis og drik!« men hans Hjerte er ikke med dig.
8 Sinun palas, jotka syönyt olet, pitää sinun oksentaman, ja sinun ystävälliset puhees pitää hukkaan tuleman.
Den Bid, du har spist, maa du udspy, du spilder dine fagre Ord.
9 Älä puhu hullun korvissa; sillä hän katsoo sinun toimellisen puheen ylön.
Tal ikke for Taabens Ører, thi din kloge Tale agter han ringe.
10 Älä siirrä takaperin entisiä rajoja, ja älä mene orpoin pellolle.
Flyt ej ældgamle Skel, kom ikke paa faderløses Mark;
11 Sillä heidän lunastajansa on voimallinen: hän toimittaa heidän asiansa sinua vastaan.
thi deres Løser er stærk, han fører deres Sag imod dig.
12 Anna sydämes kuritukseen, ja korvas toimelliseen puheesen.
Vend dit Hjerte til Tugt, dit Øre til Kundskabs Ord.
13 Älä lakkaa lasta kurittamasta; sillä jos sinä häntä vitsalla lyöt, niin ei hän kuole.
Spar ej Drengen for Tugt; naar du slaar ham med Riset, undgaar han Døden;
14 Sinä lyöt häntä vitsalla, vaan sinä vapahdat hänen sielunsa helvetistä. (Sheol )
du slaar ham vel med Riset, men redder hans Liv fra Dødsriget. (Sheol )
15 Poikani, jos sinä viisas olet, niin myös sydämeni iloitsee.
Min Søn, er dit Hjerte viist, saa glæder mit Hjerte sig ogsaa,
16 Ja minun munaskuuni ovat riemuiset, koska sinun huules puhuvat, mikä oikia on.
og mine Nyrer jubler, naar dine Læber taler, hvad ret er!
17 Älköön sinun sydämes kiivoitelko syntisiä, vaan olkoon Herran pelvossa joka päivä.
Dit Hjerte være ikke skinsygt paa Syndere, men stadig ivrigt i HERRENS Frygt;
18 Sillä se on sinulle viimein hyväksi, ja ei sinun odottamises puutu.
en Fremtid har du visselig da, dit Haab bliver ikke til intet.
19 Kuule, poikani, ja ole viisas, ja johdata sydämes tielle.
Hør, min Søn, og bliv viis, lad dit Hjerte gaa den lige Vej.
20 Älä ole juomarien ja syömärien seassa.
Hør ikke til dem, der svælger i Vin, eller dem, der fraadser i Kød;
21 Sillä juomarit ja syömärit köyhtyvät, ja unikeko pitää ryysyissä käymän.
thi Dranker og Fraadser forarmes, Søvn giver lasede Klæder.
22 Kuule isääs, joka sinun siittänyt on, ja älä katso äitiäs ylön, kuin hän vanhaksi tulee.
Hør din Fader, som avlede dig, ringeagt ikke din gamle Moder!
23 Osta totuutta, ja älä sitä myy, niin myös viisautta, oppia ja ymmärrystä.
Køb Sandhed og sælg den ikke, Visdom, Tugt og Forstand.
24 Vanhurskaan isä suuresti riemuitsee; ja joka viisaan siittänyt on, hän iloitsee hänestä.
Den retfærdiges Fader jubler; har man avlet en Vismand, glædes man ved ham;
25 Anna isäs ja äitis iloita; ja riemuitkaan se, joka sinun synnyttänyt on.
din Fader og Moder glæde sig, hun, der fødte dig, juble!
26 Anna minulle, poikani, sydämes, ja sinun silmäs pitäköön minun tieni.
Giv mig dit Hjerte, min Søn, og lad dine Øjne synes om mine Veje!
27 Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.
Thi en bundløs Grav er Skøgen, den fremmede Kvinde, en snæver Brønd;
28 Ja hän väijyy niinkuin saalista, ja saattaa monta tottelemattomaksi ihmisten seassa.
ja, som en Stimand ligger hun paa Lur og øger de troløses Tal blandt Mennesker.
29 Kussa on kipu? kussa murhe? kussa tora? kussa valitus? kenellä haavat ilman syytä? kenellä punaiset silmät?
Hvem har Ak, og hvem har Ve, hvem har Kiv, og hvem har Klage? Hvem har Saar uden Grund, hvem har sløve Øjne?
30 Siinä, kussa viinan tykönä viivytään, ja tullaan tyhjentämään, mitä sisälle pantu on.
De, som sidder sent over Vinen, som kommer for at smage den stærke Drik.
31 Älä katsele viinaa, vaikka se punoittaa, ja on selkiänä lasissa, ja huokiasti menee alas;
Se ikke til Vinen, hvor rød den er, hvorledes den perler i Bægeret; den glider saa glat,
32 Vaan viimeiseltä puree se niinkuin käärme, ja pistää niinkuin kyykäärme.
men bider til sidst som en Slange og spyr sin Gift som en Øgle;
33 Niin katsovat sinun silmäs muita vaimoja, ja sinun sydämes puhuu toimettomia asioita,
dine Øjne skuer de sælsomste Ting, og bagvendt taler dit Hjerte;
34 Ja sinä tulet niinkuin se, joka makaa keskellä merta, ja niinkuin se joka makaa ylhäällä haahden pielen päässä.
du har det, som laa du midt i Havet, som laa du oppe paa en Mastetop.
35 Sinä sanot; he löivät minua, vaan en minä kipua tuntenut; he sysivät minua, ja en minä tiennyt. Kuin minä herään, niin tahdon minä vielä niin tehdä, ja sitä enempi etsiä.
»De slog mig, jeg følte ej Smerte, gav mig Hug, jeg mærked det ikke; naar engang jeg vaagner igen, saa søger jeg atter til Vinen!«