Sananlaskujen 22
1 Hyvä sanoma on kalliimpi kuin suuri rikkaus, ja suosio on parempi kuin hopia ja kulta.
Laba slava der vairāk, nekā liela bagātība; mīlestība pie ļaudīm labāka, nekā sudrabs un zelts.
2 Rikas ja köyhä tulevat toinen toistansa vastaan: ja Herra on ne kaikki tehnyt.
Bagāts sastopas ar nabagu; Tas Kungs viņus visus radījis.
3 Viisas näkee pahan, ja karttaa; taitamattomat juoksevat lävitse, ja saavat vahingon.
Gudrais paredz nelaimi un paglābjas; bet neprāta ļaudis skrien vien un dabū ciest.
4 Nöyryyden ja Herran pelvon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä.
Pazemības, proti Dieva bijības alga ir bagātība un gods un dzīvība.
5 Orjantappurat ja paulat ovat väärän tiellä; vaan joka siitä taamma vetäytyy, hän varjelee henkensä.
Ērkšķi un valgi ir netiklam ceļā; kas savu dvēseli sargā, paliks tālu no tiem.
6 Niinkuin sinä lapsen totutat nuoruudessa, niin ei hän siitä luovu, kuin hän vanhenee.
Māci bērnam viņa ceļu, tad viņš, arī vecs palicis, no tā neatkāpsies.
7 Rikas vallitsee köyhiä, ja joka lainaksi ottaa, hän on lainaajan orja.
Bagātais valda pār nabagiem, un kas aizņēmās, ir aizdevēja kalps.
8 Joka vääryyttä kylvää, se niittäää vaivan, ja hänen pahuutensa hukkuu vitsalla.
Kas netaisnību sēj, tas bēdas pļaus un ies bojā caur savas blēdības rīksti.
9 Laupiaat silmät siunataan, sillä hän antaa leivästä köyhälle.
Žēlīga acs taps svētīta; jo viņa no savas maizes dod nabagam.
10 Aja pilkkaaja pois, niin riita asettuu, ja tora ja häväistys lakkaa.
Izdzen garzobi, tad aizies ķilda, un riešana mitēsies un kauns.
11 Joka sydämen puhtautta rakastaa, sen huulet ovat otolliset, ja kuningas on hänen ystävänsä.
Kam šķīsta sirds un mute mīlīga, tam ķēniņš ir par draugu.
12 Herran silmät varjelevat hyvän neuvon, ja kukistavat ylönkatsojan sanat.
Tā Kunga acis pasargā, kam atzīšana; bet nelieša vārdus viņš izdeldē.
13 Laiska sanoo: jalopeura on ulkona, ja minä tapetaan kadulla.
Slinkais saka: „Lauva ir ārā; ielas vidū mani saplosīs!“
14 Porttoin suu on syvä kuoppa: joka ei Herran suosiossa ole, hän lankee siihen.
Maukas mute ir dziļa bedre; ko Tas Kungs ienīst, tas krīt tur iekšā.
15 Hulluus riippuu nuorukaisen sydämessä, vaan kurituksen vitsa ajaa sen kauvas hänestä.
Blēņas līp bērna sirdī; bet pārmācības rīkste tās izdzen tālu.
16 Joka köyhälle tekee vääryyttä enentääksensä tavaraansa, hänen pitää itse rikkaalle antaman, ja tosin köyhäksi tuleman.
Kas no nabaga plēš, savu mantu vairot, tas to atkal dos bagātam līdz pat trūcībai.
17 Kallista korvas ja kuule viisasten sanat, ja pane minun oppini sydämees.
Griez savu ausi un klausies gudro vārdu un loki savu sirdi pie manas atzīšanas.
18 Sillä se on sinulle suloinen, jos sinä pidät sen mielessäs, ja ne sovitetaan yhteen sinun huulilles.
Jo tas būs jaukums, ja tu tos sirdī pasargāsi un tos visnotaļ stādīsi uz savām lūpām.
19 Että sinun toivos olis Herrassa, olen minä sinua tänäpänä neuvonut; niin ota myös sinä näistä vaari.
Lai tava cerība stāv uz To Kungu. Šodien es tevi mācu, tiešām tevi!
20 Enkö minä ole suurista asioista kirjoittanut sinun etees, neuvoin ja opettain?
Vai tev jau sen to neesmu rakstījis ar padomiem un mācībām,
21 Osoittaakseni sinulle vahvan totuuden perustuksen, vastatakses niitä oikein, jotka sinun lähettävät.
Ka tev rādītu taisnus un patiesīgus vārdus, atbildēt patiesības vārdus tiem, kas tevi sūta.
22 Älä ryöstä köyhää, vaikka hän köyhä on, ja älä solvaise vaivaista portissa.
Neaplaupi nabagu, tādēļ ka tas nabags, un nenospaidi sērdieni tiesas priekšā;
23 Sillä Herra ajaa heidän asiansa, ja sortaa heidän soortajansa.
Jo Tas Kungs iztiesās viņu tiesu un laupīs dvēseli tiem, kas tos laupa.
24 Älä antaudu vihaisen miehen seuraan, ja älä ole julman tykönä,
Netinies ar bargu, un nesameties ar to, kam ātras dusmas,
25 Ettes oppisi hänen teitänsä, ja saisi sielulles paulaa.
Ka tu nemācies viņa tekas un nesavaldzini savu dvēseli.
26 Älä ole niiden tykönä, jotka kättä lyövät ja velkaa takaavat;
Neturies pie tiem, kas ar roku apsolās un par parādu galvo;
27 Sillä jos sinulla ei ole varaa maksaa, niin vuotees otetaan altas pois.
Kad tev nebūs ko maksāt, tad noņems tavu gultu apakš tevis.
28 Älä siirrä takaperin entisiä rajoja, jotka esi-isäs tehneet ovat.
Neatcel vecās robežas, ko tavi tēvi likuši.
29 Jos sinä näet nopsan miehen asiassansa, sen pitää seisoman kuninkaan edessä: ei hänen pidä seisoman halpain edessä.
Ja tu vīru redzi, kas tikuši(prasmīgi) savu darbu dara, tas stāvēs ķēniņu priekšā, un nestāvēs šādu tādu ļaužu priekšā.
