Sananlaskujen 21
1 Kuninkaan sydän on Herran kädessä, niinkuin vesiojat, ja hän taittaa sen kuhunka tahtoo.
Sicut divisiones aquarum, ita cor regis in manu Domini: quocumque voluerit, inclinabit illud.
2 Jokainen luulee tiensä oikiaksi, vaan Herra koettelee sydämet.
Omnis via viri recta sibi videtur: appendit autem corda Dominus.
3 Hyvin ja oikein tehdä, on Herralle otollisempi kuin uhri.
Facere misericordiam et judicium magis placet Domino quam victimæ.
4 Ylpiät silmät ja paisunut sydän, ja jumalattomain kynttilä on synti.
Exaltatio oculorum est dilatatio cordis; lucerna impiorum peccatum.
5 Ahkeran miehen aivoitukset tuovat yltäkylläisyyden; vaan joka pikainen on, se tulee köyhäksi.
Cogitationes robusti semper in abundantia; omnis autem piger semper in egestate est.
6 Joka tavaran kokoo valheella, se on kulkeva turhuus, niiden seassa, jotka kuolemaa etsivät.
Qui congregat thesauros lingua mendacii vanus et excors est, et impingetur ad laqueos mortis.
7 Jumalattomain raatelemus pitää heitä peljättämän; sillä ei he tahtoneet tehdä, mitä oikia on.
Rapinæ impiorum detrahent eos, quia noluerunt facere judicium.
8 Jumalattoman ihmisen tie on outo; mutta puhtaan työ on oikia.
Perversa via viri aliena est; qui autem mundus est, rectum opus ejus.
9 Parempi on asua katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
Melius est sedere in angulo domatis, quam cum muliere litigiosa, et in domo communi.
10 Jumalattoman sielu toivottaa pahaa, ja ei suo lähimmäisellensä mitään.
Anima impii desiderat malum: non miserebitur proximo suo.
11 Kuin pilkkaaja rangaistaan, niin tyhmät viisaaksi tulevat, ja kuin viisas tulee opetetuksi, niin hän ottaa opin.
Mulctato pestilente, sapientior erit parvulus, et si sectetur sapientem, sumet scientiam.
12 vanhurskas pitää itsensä viisaasti jumalattoman huonetta vastaan; vaan jumalattomat kietovat itsensä onnettomuuteen.
Excogitat justus de domo impii, ut detrahat impios a malo.
13 Joka tukitsee korvansa köyhän huudolta, hänen pitää myös huutaman, ja ei kuultaman.
Qui obturat aurem suam ad clamorem pauperis, et ipse clamabit, et non exaudietur.
14 Salainen lahja asettaa vihan, ja helmaan anto lepyttä suurimman kiukun.
Munus absconditum extinguit iras, et donum in sinu indignationem maximam.
15 Se on vanhurskaille ilo, tehdä mikä oikia on, vaan pahantekiöillä on pelko.
Gaudium justo est facere judicium, et pavor operantibus iniquitatem.
16 Ihminen joka poikkee viisauden tieltä, pitää oleman kuolleiden joukossa.
Vir qui erraverit a via doctrinæ in cœtu gigantum commorabitur.
17 Joka hekumaa rakastaa, se tulee köyhäksi; ja joka viinaa ja öljyä rakastaa, ei hän tule rikkaaksi.
Qui diligit epulas in egestate erit; qui amat vinum et pinguia non ditabitur.
18 Jumalatoin pitää annettaman ulos vanhurskaan siaan, ja ylönkatsoja siveiden edestä.
Pro justo datur impius, et pro rectis iniquus.
19 Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen ja vihaisen vaimon kanssa.
Melius est habitare in terra deserta quam cum muliere rixosa et iracunda.
20 Viisaan huoneessa on suloinen tavara ja öljy, vaan tyhmä ihminen sen tuhlaa.
Thesaurus desiderabilis, et oleum in habitaculo justi: et imprudens homo dissipabit illud.
21 Joka vanhurskautta ja hyvyyttä noudattaa, hän löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.
Qui sequitur justitiam et misericordiam inveniet vitam, justitiam, et gloriam.
22 Viisas mies voittaa väkeväin kaupungin, ja kukistaa heidän uskalluksensa vahvuuden.
Civitatem fortium ascendit sapiens, et destruxit robur fiduciæ ejus.
23 Joka suunsa ja kielensä hillitsee, hän varjelee sielunsa ahdistuksesta.
Qui custodit os suum et linguam suam custodit ab angustiis animam suam.
24 Joka ynseä ja ylpiä on, hän kutsutaan pilkkaajaksi, joka vihassa ynseytensä näyttää.
Superbus et arrogans vocatur indoctus, qui in ira operatur superbiam.
25 Laiskan himo tappaa hänen, ettei hänen kätensä tahtoneet mitään tehdä:
Desideria occidunt pigrum: noluerunt enim quidquam manus ejus operari.
26 Hän himoitsee suuresti kaiken päivän; muuta vanhurskas antaa, ja ei kiellä.
Tota die concupiscit et desiderat; qui autem justus est, tribuet, et non cessabit.
27 Jumalattomain uhri on kauhistus, semminkin kuin se synnissä uhrataan.
Hostiæ impiorum abominabiles, quia offeruntur ex scelere.
28 Väärän todistajan pitää hukkuman; vaan joka tottelee, hän saa aina puhua.
Testis mendax peribit; vir obediens loquetur victoriam.
29 Jumalatoin juoksee päätähavin lävitse: mutta hurskas ojentaa tiensä.
Vir impius procaciter obfirmat vultum suum; qui autem rectus est corrigit viam suam.
30 Ei yksikään viisaus, eli ymmärrys, eikä neuvo, auta herraa vastaan.
Non est sapientia, non est prudentia, non est consilium contra Dominum.
31 Hevoset valmistetaan sodan päiväksi; mutta voitto tulee herralta.
Equus paratur ad diem belli; Dominus autem salutem tribuit.
