Sananlaskujen 20
1 Viina tekee pilkkaajaksi, ja väkevät juotavat tekevät tyhmäksi: joka niitä halajaa, ei hän ikinä viisaaksi tule.
Vīns ir zobgalis, stiprs dzēriens trakgalvis; kas no tā straipalē, nav gudrs.
2 Kuninkaan peljättämys on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen: joka hänen vihoittaa, hän tekee omaa henkeänsä vastoin.
Ķēniņa draudi ir kā jauna lauvas rūkšana; kas viņu apkaitina, tas grēko pret savu dzīvību.
3 Miehen kunnia on olla ilman riitaa; vaan jotka mielellänsä riitelevät, ovat kaikki tyhmät.
Vīram gods, būt tālu no bāršanās; bet kas vien ģeķis, iemaisās.
4 Kylmän tähden ei tahdo laiska kyntää; sentähden hän elonaikana kerjää, ja ei saa mitään.
Aukstuma dēļ sliņķis near; pļaujamā laikā viņš meklēs augļus, bet nekā!
5 Neuvo on miehen sydämessä niinkuin syvä vesi; mutta toimellinen ammuntaa sen ylös.
Vīra padoms sirdī ir dziļš ūdens, bet gudrs vīrs to izsmeļ.
6 Monta ihmistä kerskataan hyväksi; vaan kuka löytää jonkun, joka todella hyvä on?
Ir daudz, kas katrs savu labu sirdi teic; bet uzticamu vīru, kas to atradīs!
7 Vanhurskas siveydessä vaeltaa; hänen lastensa käy hyvin hänen perässänsä.
Taisnais staigā savā skaidrībā; svētīgi būs viņa bērni pēc viņa!
8 Kuningas, joka istuu istuimella tuomitsemaan, hajoittaa kaikki, jotka pahat ovat, silmillänsä.
Ķēniņš, uz soģa krēsla sēžot, izdeldē visu ļaunu ar savām acīm.
9 Kuka sanoo: minä olen puhdas sydämessäni, ja vapaa synnistäni?
Kas var sacīt: Es esmu šķīsts savā sirdī, es esmu tīrs no grēkiem?
10 Monenlainen vaaka ja mitta ovat molemmat kauhistus herralle.
Divējāds svars un divējāds mērs, šie abi Tam Kungam ir negantība.
11 Nuorukainen tunnetaan menostansa, jos hän siviäksi ja toimelliseksi tuleva on.
Jau pie bērna darbošanās var nomanīt, vai viņa vīra darbi būs skaidri un taisni.
12 Kuulevaisen korvan ja näkeväisen silmän on Herra molemmat tehnyt.
Ausi dzirdošu un aci redzošu, abas darījis Tas Kungs.
13 Älä rakasta unta, ettes köyhtyisi: avaa silmäs, niin sinä saat kyllän leipää.
Nemīlē miegu, ka nepalieci par nabagu; atdari savas acis, tad būsi maizes paēdis.
14 Paha, paha, sanoo ostaja; mutta mentyänsä pois hän kerskaa.
„Slikts, slikts!“saka pircējs; bet aizgājis, tad lielās.
15 Kultaa ja kalliita kiviä löydetään kyllä, vaan toimellinen suu on kallis kappale.
Ja arī zelta un pērļu ir daudz, tomēr tas skaistākais glītums ir gudras lūpas.
16 Ota hänen vaattensa joka muukaisen takaa: ja ota häneltä pantti tuntemattoman edestä.
„Atņem viņam drēbi, jo tas priekš sveša galvojis, un tā nezināmā parādnieka vietā ķīlā tu to!“
17 Varastettu leipä maistuu miehelle hyvin; vaan sitte pitää hänen suunsa oleman täynnä teräviä kiviä.
Zagta maize dažam salda, bet pēcgalā viņa mute būs pilna zvirgzdu.
18 Aivoitukset menestyvät, kuin ne neuvotella toimitetaan, ja sodat myös pitää toimella pidettämän.
Ar padomu ved nodomus galā, un karu tu vedi ar gudriem padomiem.
19 Älä sekoita sinuas sen kanssa, joka salaisuuden ilmoittaa, ja joka panettelee, ja jolla petollinen suu on.
Mēlnesis apkārt lienot izpļurkstē, kas slēpjams; bet tu netinies ar to, kas savu muti nevalda.
20 Joka isäänsä ja äitiänsä kiroilee, hänen kynttilänsä pitää sammuman synkiässä pimeydessä.
Kas tēvu un māti lād, tā spīdeklis izdzisīs visu dziļākā tumsībā,
21 Perintö, johon varhain kiiruhdetaan, on viimeiseltä ilman siunausta.
Mantība, ko no pirmā gala iegūst, beidzamā galā nebūs svētīga.
22 Älä sano: minä kostan pahan; odota Herraa, hän auttaa sinua.
Nesaki: Es atriebšu ļaunu! Gaidi uz To Kungu, un viņš tevi izpestīs.
23 Monenlaiset puntarit ovat Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.
Divējāds svars Tam Kungam negantība, un viltīgs svara kauss nav labs.
24 Jokaisen retket tulevat Herralta: kuka ihminen taitaa ymmärtää tiensä?
No Tā Kunga ir cilvēka soļi; kā gan cilvēks izprastu savu ceļu!
25 Se on ihmiselle paula, kuin hän pilkkaa pyhää, ja etsii sitte lupauksia.
Svētas lietas aplam solīt un pēc apdomāt, būs cilvēkam par valgu.
26 Viisas kuningas hajoittaa jumalattomat, ja antaa ratasten käydä heidän päällitsensä.
Gudrs ķēniņš izdeldē bezdievīgos un ved skrituli pār tiem.
27 Herran kynttilä on ihmisen henki: hän käy läpi koko sydämen.
Dieva gaišums ir cilvēka dvēsele, kas pārzina visu sirds dziļumu.
28 Laupius ja totuus varjelee kuninkaan, ja hän vahvistaa istuimensa laupiudella.
Žēlastība un ticība pasargā ķēniņu, un caur žēlastību stāv stiprs viņa goda krēsls.
29 Nuorten miesten väkevyys on heidän kunniansa, ja harmaat karvat on vanhain kaunistus.
Jaunekļu krāšņums ir viņu spēks, un sirmi mati veco goda kronis.
30 Haavoilla pitää pahuus ajettaman pois, ja koko sydämen kivulla.
Zilu un jēlu sapērt, tā nelieti noberž tīru un ar sitieniem līdz kauliem.
