Sananlaskujen 2
1 Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket;
Hijo mío, si tomares mis palabras, y guardares mis mandamientos dentro de ti,
2 Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen.
Haciendo estar atento tu oído a la sabiduría: si inclinares tu corazón a la prudencia:
3 Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;
Si clamares a la inteligencia; y a la prudencia dieres tu voz:
4 Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran;
Si como a la plata, la buscares, y como a tesoros la escudriñares:
5 Niin sinä ymmärrät Herran pelvon, ja Herran tunnon löydät.
Entonces entenderás el temor de Jehová; y hallarás el conocimiento de Dios.
6 Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.
Porque Jehová da la sabiduría; y de su boca viene el conocimiento, y la inteligencia.
7 Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat,
El guarda el ser a los rectos: es escudo a los que caminan perfectamente,
8 Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.
Guardando las veredas del juicio; y el camino de sus misericordiosos guardará.
9 Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien.
Entonces entenderás justicia, juicio, y equidad, y todo buen camino.
10 Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,
Cuando la sabiduría entrare en tu corazón, y la ciencia fuere dulce a tu alma;
11 Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun,
Consejo te guardará, inteligencia te conservará.
12 Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,
Para escaparte del mal camino, del hombre que habla perversidades:
13 Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä;
Que dejan las veredas derechas, por andar por caminos tenebrosos:
14 Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;
Que se alegran haciendo mal: que se huelgan en malas perversidades:
15 Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärär ja häpiälliset:
Cuyas veredas son torcidas, y ellos torcidos en sus caminos:
16 Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,
Para escaparte de la mujer extraña, de la ajena que ablanda sus razones:
17 Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.
Que desampara al príncipe de su mocedad; y se olvida del concierto de su Dios.
18 Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö.
Por lo cual su casa está inclinada a la muerte, y sus veredas van hacia los muertos.
19 Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;
Todos los que a ella entraren, no volverán: ni tomarán las veredas de la vida.
20 Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet.
Para que andes por el camino de los buenos; y guardes las veredas de los justos.
21 Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät;
Porque los rectos habitarán la tierra, y los perfectos permanecerán en ella.
22 Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan.
Mas los impíos serán cortados de la tierra; y los prevaricadores serán de ella desarraigados.
