Sananlaskujen 2
1 Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket;
Hijo mío, si aceptas mis palabras, Y guardas mis mandamientos dentro de ti,
2 Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen.
Eres de oído atento a la sabiduría, E inclinas tu corazón a la inteligencia,
3 Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;
Si invocas a la prudencia, Y al entendimiento alzas tu voz,
4 Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran;
Si la procuras como a la plata, Y la rebuscas como a tesoros escondidos,
5 Niin sinä ymmärrät Herran pelvon, ja Herran tunnon löydät.
Entonces entenderás el temor a Yavé, Y hallarás el conocimiento de ʼElohim.
6 Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.
Porque Yavé da la sabiduría. De su boca procede la ciencia y la inteligencia.
7 Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat,
Él atesora el acierto para los hombres rectos, Es escudo al que anda en integridad.
8 Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.
Es el que guarda las sendas de la justicia, Y preserva el camino de sus santos.
9 Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien.
Entonces entenderás la justicia y el derecho, La equidad y todo buen camino.
10 Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,
Cuando la sabiduría entre en tu corazón Y el conocimiento sea dulce a tu alma,
11 Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun,
Te guardará la discreción. Te preservará la prudencia
12 Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,
Para librarte del camino malo Del hombre que habla cosas perversas,
13 Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä;
De los que abandonan los caminos rectos Para andar por sendas tenebrosas,
14 Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;
De los que gozan haciendo el mal, Y se alegran en las perversidades del vicio,
15 Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärär ja häpiälliset:
Cuyas sendas son tortuosas, Y sus caminos extraviados.
16 Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,
Te librará de la mujer ajena, De la extraña que endulza sus palabras,
17 Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.
Que abandona al compañero de su juventud Y olvida el Pacto de su ʼElohim.
18 Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö.
Su casa se inclina hacia la muerte, Sus sendas hacia el país de las sombras.
19 Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;
Cuantos entran en ella no regresan, Ni retoman los senderos de la vida.
20 Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet.
Para que sigas el buen camino Y guardes los senderos del justo.
21 Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät;
Porque los rectos vivirán en la tierra, Y los de limpio corazón permanecerán en ella.
22 Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan.
Pero el perverso será cortado de la tierra, Y de ella serán desarraigados los transgresores.
