Sananlaskujen 2
1 Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket;
Son min! tek du imot mine ord og gøymer bodi mine hjå deg,
2 Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen.
so du vender øyra til visdomen, bøygjer hjarta til vitet,
3 Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;
ja, når du kallar på skynet og ropar høgt på vitet,
4 Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran;
leitar du etter det som vore det sylv, og grev som vore det løynde skattar,
5 Niin sinä ymmärrät Herran pelvon, ja Herran tunnon löydät.
då skal du skyna otte for Herren, og Guds-kunnskap skal du finna.
6 Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.
For Herren er den som gjev visdom, frå hans munn kjem kunnskap og vit.
7 Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat,
Han gøymer frelsa for dei ærlege, han er ein skjold for dei som fer ulastande,
8 Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.
med di for han vaktar stigarne åt retten og varar vegen vel for sine trugne.
9 Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien.
Då skal du skyna rettferd og rett og rettvisa, ja, kvar god veg.
10 Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,
For visdom koma skal i hjarta ditt, og kunnskap vera hugleg for di sjæl,
11 Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun,
yver deg skal ettertanke halda vakt, vit skal vara deg
12 Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,
og fria deg ifrå den vonde åtferd, frå folk som talar fals,
13 Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä;
dei som gjeng frå dei rette stigar og vil vandra på myrke vegar,
14 Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;
dei som gled seg med å gjera vondt, og fegnast yver rangt og vondt,
15 Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärär ja häpiälliset:
dei som gjeng på kroke-stigar og fer på range vegar. -
16 Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,
Han skal fria deg frå annanmanns kona, frå framand kvinna med sleipe ord,
17 Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.
som hev svike sin ungdoms ven og si Guds-pakt hev gløymt.
18 Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö.
For ho sig ned til dauden med sitt hus, og ned til daudingarne hennar vegar ber.
19 Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;
Ingen som gjeng inn til henne, kjem attende, og dei når ikkje livsens stigar.
20 Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet.
Han vil du skal ganga den vegen dei gode gjeng, og halda deg på dei stigane der rettferdige ferdast;
21 Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät;
for dei ærlege skal bu i landet, og dei ulastelege der skal verta att,
22 Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan.
men dei ugudlege skal rydjast ut or landet, og svikarane skal verta rivne burt frå det.
