Sananlaskujen 19
1 Köyhä joka siveydessä vaeltaa, on parempi kuin väärä huulissansa, joka kuitenkin tyhmä on.
En fattig man, den i sine fromhet vandrar, är bättre än en vrång man med sina läppar, den dock en dåre är.
2 Joka ei toimella laita, ei hänelle hyvin käy; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsensä.
Der man icke med förnuft handlar, der går det intet väl till; och den som snar är på fötterna, han stöter sig.
3 Ihmisen tyhmyys eksyttää hänen tiensä, niin että hänen sydämensä vihastuu Herraa vastaan.
Ens menniskos galenskap förförer hans väg, att hans hjerta emot Herran vredgas.
4 Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään ystäviltä.
Gods gör många vänner; men den fattige varder af sinom vännom förlåten.
5 Ei väärä todistaja pidä pääsemän rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei hänen pidä selkeemän.
Ett falskt vittne blifver icke ostraffadt; och den der lögn dristeliga talar, han skall icke undslippa.
6 Moni rukoilee päämiestä, ja jokainen on hänen ystävänsä, joka lahjoja jakaa.
Månge vakta uppå Förstans person; och alle äro dens vänner, som skänker gifver.
7 Köyhää vihaavat kaikki hänen veljensä, ja hänen ystävänsä vetäytyvät taamma hänestä; ja joka sanoihin luottaa, ei hän saa mitään.
Den fattiga hata alle hans bröder, ja, ock hans vänner draga sig långt ifrå honom; och den som sig uppå ord förlåter, han får intet.
8 Joka viisas on, hän rakastaa henkeänsä, ja joka toimellinen on, se löytää hyvän.
Den der klok är, han älskar sitt lif; och den förståndige finner godt.
9 Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan.
Ett falskt vittne blifver icke ostraffadt; och den der lögn dristeliga talar, han skall förgås.
10 Ei hullulle sovi hyvät päivät, paljoa vähemmin palvelian päämiehiä hallita.
Dem galna höfves icke väl goda dagar, mycket mindre enom tjenare att råda öfver Förstar.
11 Joka on kärsivällinen, se on toimellinen ihminen; ja se on hänelle kunniaksi, että hän viat välttää.
Den der tålig är, han är en klok menniska; och det är honom ärligit, att han odygd öfverse kan.
12 Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle.
Konungens ogunst är såsom ens ungs lejons rytande; men hans gunst är såsom dagg på gräs.
13 Hullu poika on isänsä murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen.
En galen son är sins faders sorg, och en trätosam qvinna ett stadigt drypande.
14 Huoneet ja tavarat peritään vanhemmilta, vaan toimellinen emäntä tulee Herralta.
Hus och ägodelar ärfvas af föräldrom; men en förnuftig hustru kommer af Herranom.
15 Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää.
Lathet hafver sömn med sig, och en fåfäng själ skall hunger lida.
16 Joka käskyt pitää, hän on vapahtanut henkensä; vaan joka tiensä hylkää, hänen pitää kuoleman.
Den som budet bevarar, han bevarar sitt lif; men den sin väg föraktar, han skall dö.
17 Jöka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle, joka hänen hyvän työnsä hänelle jälleen maksava on.
Den som förbarmar sig öfver den fattiga, han lånar Herranom; han skall vedergälla honom godt igen.
18 Kurita lastas, koska vielä toivo on; mutta älä pyydä häntä tappaa;
Tukta din son, medan något hopp är; men låt icke dina själ dragas till att döda honom;
19 Sillä suuri julmuus saattaa vahingon: sentähden laske vallallensa, ja kurita häntä toistamiseen.
Ty stor harm kommer skada åstad; derföre låt honom lös, så kan du mer tukta honom.
20 Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi.
Hör råd, och tag vid tuktan, att du sedan må vis varda.
21 Monet aivoitukset oavt miehen sydämessä; mutta Herran neuvo on pysyväinen.
Mång anslag äro uti ens mans hjerta; men Herrans råd blifver beståndandes.
22 Ihmiselle kelpaa hänen laupeutensa, ja köyhä mies on parempi kuin valehtelia.
Menniskona pryder hennes välgerning; och en fattig man är bättre än en ljugare.
23 Herran pelko saattaa elämän, ja se pysyy ravittuna, ettei mikään paha häntä lähesty.
Herrans fruktan fordrar till lifs; och skall mätt varda, att intet ondt skall hemsöka henne.
24 Laiska kätkee kätensä poveensa, ja ei vie sitä jälleen suuhunsa.
Den late gömmer sina hand i barmen, och förer henne icke till munnen igen.
25 Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi.
Slår man bespottaren, så blifver den fåkunnige vis; straffar man en förståndigan, så varder han förnuftig.
26 Joka vaivaa isäänsä, ja ajaa ulos äitinsä, hän on häpeemätöin ja kirottu lapsi.
Den som fadren förlägger, och modrena fördrifver, han är ett skamligit och förbannadt barn.
27 Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.
Låt af, min son, att höra den tuktan, som förer ifrå förnuftig Iäro.
28 Väärä todistus häpäisee tuomion, ja jumalattomain suu nielee vääryyden.
Ett vrångt vittne bespottar domen; och de ogudaktigas mun uppslukar orätthetena.
29 Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selkään.
Bespottarom är straff beredt, och slag på de dårars rygg.
