Sananlaskujen 19
1 Köyhä joka siveydessä vaeltaa, on parempi kuin väärä huulissansa, joka kuitenkin tyhmä on.
Melior est pauper, qui ambulat in simplicitate sua, quam dives torquens labia sua, et insipiens.
2 Joka ei toimella laita, ei hänelle hyvin käy; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsensä.
Ubi non est scientia animæ, non est bonum: et qui festinus est pedibus, offendet.
3 Ihmisen tyhmyys eksyttää hänen tiensä, niin että hänen sydämensä vihastuu Herraa vastaan.
Stultitia hominis supplantat gressus eius: et contra Deum fervet animo suo.
4 Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään ystäviltä.
Divitiæ addunt amicos plurimos: a paupere autem et hi, quos habuit, separantur.
5 Ei väärä todistaja pidä pääsemän rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei hänen pidä selkeemän.
Testis falsus non erit impunitus: et qui mendacia loquitur, non effugiet.
6 Moni rukoilee päämiestä, ja jokainen on hänen ystävänsä, joka lahjoja jakaa.
Multi colunt personam potentis, et amici sunt dona tribuentis.
7 Köyhää vihaavat kaikki hänen veljensä, ja hänen ystävänsä vetäytyvät taamma hänestä; ja joka sanoihin luottaa, ei hän saa mitään.
Fratres hominis pauperis oderunt eum: insuper et amici procul recesserunt ab eo. Qui tantum verba sectatur, nihil habebit:
8 Joka viisas on, hän rakastaa henkeänsä, ja joka toimellinen on, se löytää hyvän.
qui autem possessor est mentis, diligit animam suam, et custos prudentiæ inveniet bona.
9 Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan.
Falsus testis non erit impunitus: et qui loquitur mendacia, peribit.
10 Ei hullulle sovi hyvät päivät, paljoa vähemmin palvelian päämiehiä hallita.
Non decent stultum deliciæ: nec servum dominari principibus.
11 Joka on kärsivällinen, se on toimellinen ihminen; ja se on hänelle kunniaksi, että hän viat välttää.
Doctrina viri per patientiam noscitur: et gloria eius est iniqua prætergredi.
12 Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle.
Sicut fremitus leonis, ita et regis ira: et sicut ros super herbam, ita et hilaritas eius.
13 Hullu poika on isänsä murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen.
Dolor patris, filius stultus: et tecta iugiter perstillantia, litigiosa mulier.
14 Huoneet ja tavarat peritään vanhemmilta, vaan toimellinen emäntä tulee Herralta.
Domus, et divitiæ dantur a parentibus: a Domino autem proprie uxor prudens.
15 Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää.
Pigredo immittit soporem, et anima dissoluta esuriet.
16 Joka käskyt pitää, hän on vapahtanut henkensä; vaan joka tiensä hylkää, hänen pitää kuoleman.
Qui custodit mandatum, custodit animam suam: qui autem negligit viam suam, mortificabitur.
17 Jöka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle, joka hänen hyvän työnsä hänelle jälleen maksava on.
Fœneratur Domino qui miseretur pauperis: et vicissitudinem suam reddet ei.
18 Kurita lastas, koska vielä toivo on; mutta älä pyydä häntä tappaa;
Erudi filium tuum, ne desperes: ad interfectionem autem eius ne ponas animam tuam.
19 Sillä suuri julmuus saattaa vahingon: sentähden laske vallallensa, ja kurita häntä toistamiseen.
Qui impatiens est, sustinebit damnum: et cum rapuerit, aliud apponet.
20 Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi.
Audi consilium, et suscipe disciplinam, ut sis sapiens in novissimis tuis.
21 Monet aivoitukset oavt miehen sydämessä; mutta Herran neuvo on pysyväinen.
Multæ cogitationes in corde viri: voluntas autem Domini permanebit.
22 Ihmiselle kelpaa hänen laupeutensa, ja köyhä mies on parempi kuin valehtelia.
Homo indigens misericors est: et melior est pauper quam vir mendax.
23 Herran pelko saattaa elämän, ja se pysyy ravittuna, ettei mikään paha häntä lähesty.
Timor Domini ad vitam: et in plenitudine commorabitur, absque visitatione pessima.
24 Laiska kätkee kätensä poveensa, ja ei vie sitä jälleen suuhunsa.
Abscondit piger manum suam sub ascella, nec ad os suum applicat eam.
25 Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi.
Pestilente flagellato stultus sapientior erit: si autem corripueris sapientem, intelliget disciplinam.
26 Joka vaivaa isäänsä, ja ajaa ulos äitinsä, hän on häpeemätöin ja kirottu lapsi.
Qui affligit patrem, et fugat matrem, ignominiosus est et infelix.
27 Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.
Non cesses fili audire doctrinam, nec ignores sermones scientiæ.
28 Väärä todistus häpäisee tuomion, ja jumalattomain suu nielee vääryyden.
Testis iniquus deridet iudicium: et os impiorum devorat iniquitatem.
29 Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selkään.
Parata sunt derisoribus iudicia: et mallei percutientes stultorum corporibus.
