Sananlaskujen 18
1 Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin.
Den som lust hafver till att komma tvedrägt åstad, han söker efter träto, ehvar han kan.
2 Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä.
En dåre hafver icke lust till förstånd, utan till hvad han hafver i hjertat.
3 Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä.
Der den ogudaktige råder, der kommer föraktelse och försmädelse med hån.
4 Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa.
Orden uti ens mun äro såsom djup vatten, och vishetenes källa är en full ström.
5 Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.
Det är icke godt att se till dens ogudaktigas person, till att nedertrycka den rättfärdiga i domen.
6 Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja.
Ens dåras läppar komma med kif, och hans mun far efter hugg.
7 Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.
Ens dåras mun skämmer sig sjelf, och hans läppar fånga hans egen själ.
8 Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen.
Ens lackares ord äro hugg, och de gå en genom hjertat.
9 Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee.
Den som lat är i sitt arbete, han är hans broder som skada gör.
10 Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.
Herrans Namn är ett fast slott; den rättfärdige löper dit, och varder beskärmad.
11 Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä.
Dens rikas gods är honom en fast stad, och såsom en hög mur allt omkring.
12 Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman.
Då en skall ett nederfall få, så varder hans hjerta tillförene stolt; och förr än man till äro kommer, måste man lida.
13 Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi.
Den som svarar förr än han hörer, honom är det en galenskap och skam.
14 Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä?
Den som ett gladt hjerta hafver, han vet hålla sig uti sitt lidande; men när anden är bedröfvad, hvad kan en lida?
15 Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.
Ett förståndigt hjerta vet hålla sig förnufteliga; och de vise höra gerna, att man förnufteliga handlar.
16 Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.
Menniskones skänker göra honom rum, och hafva honom fram för de stora herrar.
17 Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetäään.
Hvar och en är i förstone i sine sak rätt; men kommer hans nästa dertill, så finner det sig.
18 Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.
Lotten stillar träto, och skiljer emellan de mägtiga.
19 Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä.
En broder, som fast står, han är såsom en fast stad; och de, som för hvarann strida, såsom en bom för ett slott.
20 Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä.
Enom man varder lönt efter som hans mun talat hafver, och han varder mättad af sina läppars frukt.
21 Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä.
Döden och lifvet står i tunganes våld; den henne älskar, han får äta af hennes frukt.
22 Joka aviovaimon osaa, hän löytäää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.
Den som ena ägta hustru finner, han finner godt, och får välsignelse af Herranom.
23 Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi.
En fattig man talar med ödmjukhet; en rik man svarar stolteliga.
24 Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli.
En trofast vän älskar mer, och står fastare, än en broder.
