Sananlaskujen 18
1 Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin.
Preko želje človek, ki je samega sebe oddvojil, išče in se vmešava z vso modrostjo.
2 Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä.
Bedak nima veselja v razumevanju, temveč da njegovo srce lahko odkrije samo sebe.
3 Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä.
Kadar prihaja zlobni, potem prihaja tudi zaničevanje in s sramoto graja.
4 Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa.
Besede iz človekovih ust so kakor globoke vode in vrelec modrosti kakor tekoč potok.
5 Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.
Ni dobro sprejeti osebo zlobnega, da pravičnega zruši na sodbi.
6 Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja.
Bedakove ustnice vstopajo v spor in njegova usta kličejo za udarci.
7 Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.
Bedakova usta so njegovo uničenje in njegove ustnice so zanka njegovi duši.
8 Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen.
Besede tožljivca so kakor rane in gredo navzdol v najnotranjejše dele trebuha.
9 Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee.
Tudi tisti, ki je len v svojem delu, je brat tistemu, ki je velik kvarilec.
10 Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.
Gospodovo ime je močan stolp, pravični priteče vanj in je varen.
11 Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä.
Bogataševo premoženje je njegovo močno mesto in kakor visoko obzidje v njegovi lastni domišljavosti.
12 Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman.
Pred uničenjem je človekovo srce ošabno in pred častjo je ponižnost.
13 Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi.
Kdor odgovarja zadevo, preden jo sliši, mu je to neumnost in sramota.
14 Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä?
Človekov duh bo podpiral njegovo šibkost, toda kdo lahko prenaša ranjenega duha?
15 Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.
Srce razsodnega pridobiva spoznanje, uho modrega pa išče spoznanje.
16 Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.
Človekovo darilo zanj pripravlja prostor in ga prinaša pred velike ljudi.
17 Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetäään.
Kdor je prvi v svoji lastni zadevi, je videti pravičen, toda prihaja njegov sosed in ga preiskuje.
18 Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.
Žreb povzroča sporom, da se ustavijo in razdeljuje med mogočnimi.
19 Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä.
Užaljenega brata je težje pridobiti kakor močno mesto in njihovi spori so podobni grajskim zapahom.
20 Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä.
Človekov trebuh bo potešen s sadom svojih ust in nasičen bo z donosom svojih ustnic.
21 Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä.
Smrt in življenje sta v oblasti jezika in tisti, ki ga ljubijo, bodo jedli od njegovega sadu.
22 Joka aviovaimon osaa, hän löytäää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.
Kdorkoli najde ženo, najde dobro stvar in dosega naklonjenost od Gospoda.
23 Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi.
Ubogi uporablja rotenja, toda bogataš odgovarja surovo.
24 Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli.
Človek, ki ima prijatelje, se mora kazati prijatelja in obstaja prijatelj, ki se drži bližje kakor brat.
