Sananlaskujen 18
1 Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin.
Quem se isola busca seu [próprio] desejo; ele se volta contra toda sabedoria.
2 Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä.
O tolo não tem prazer no entendimento, mas sim em revelar sua [própria] opinião.
3 Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä.
Na vinda do perverso, vem também o desprezo; e com a desonra [vem] a vergonha.
4 Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa.
A boca do homem são [como] águas profundas; e o manancial de sabedoria [como] um ribeiro transbordante.
5 Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.
Não é bom favorecer ao perverso para prejudicar ao justo num julgamento.
6 Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja.
Os lábios do tolo entram em briga, e sua boca chama pancadas.
7 Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.
A boca do tolo é sua [própria] destruição, e seus lábios [são] armadilha para sua alma.
8 Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen.
As palavras do fofoqueiro são como alimentos deliciosos, que descem até o interior do ventre.
9 Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee.
O preguiçoso em fazer sua obra é irmão do causador de prejuízo.
10 Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.
O nome do SENHOR é uma torre forte; o justo correrá até ele, e ficará seguro.
11 Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä.
Os bens do rico são [como] uma cidade fortificada, e como um muro alto em sua imaginação.
12 Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman.
Antes da ruína o coração humano é orgulhoso; e antes da honra [vem] a humildade.
13 Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi.
Quem responde antes de ouvir [age] como tolo e causa vergonha para si.
14 Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä?
O espírito do homem o sustentará quando doente; mas o espírito abatido, quem o levantará?
15 Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.
O coração do prudente adquire conhecimento; e o ouvido dos sábios busca conhecimento.
16 Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.
O presente do homem alarga seu caminho, e o leva perante a face dos grandes.
17 Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetäään.
Aquele que primeiro mostra sua causa [parece ser] justo; mas [somente até] que outro venha, e o investigue.
18 Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.
O sorteio cessa disputas, e separa poderosos [de se confrontarem].
19 Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä.
O irmão ofendido [é mais difícil] que uma cidade fortificada; e as brigas são como ferrolhos de uma fortaleza.
20 Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä.
Do fruto da boca do homem seu ventre se fartará; dos produtos de seus lábios se saciará.
21 Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä.
A morte e a vida estão no poder da língua; e aquele que a ama comerá do fruto dela.
22 Joka aviovaimon osaa, hän löytäää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.
Quem encontrou esposa, encontrou o bem; e obteve o favor do SENHOR.
23 Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi.
O pobre fala com súplicas; mas o rico responde com durezas.
24 Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli.
O homem [que tem] amigos pode ser prejudicado [por eles]; porém há um amigo mais chegado que um irmão.
