Sananlaskujen 18
1 Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin.
Den egensindige følger bare sin egen lyst; mot alle kloke råd viser han tenner.
2 Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä.
Dåren bryr sig ikke om å være forstandig, men vil bare vise hvad han tenker i sitt hjerte.
3 Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä.
Når den ugudelige kommer, kommer også forakt, og med skammen følger spott.
4 Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa.
Ordene i en manns munn er dype vann, visdoms kilde er en fremvellende bekk.
5 Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.
Det er ille å gi den skyldige medhold, å bøie retten for den rettferdige.
6 Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja.
Dårens leber volder trette, og hans munn roper efter pryl.
7 Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.
Dårens munn er til ulykke for ham selv, og hans leber er en snare for hans liv.
8 Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen.
En øretuters ord er som velsmakende retter, og de trenger ned i hjertets indre.
9 Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee.
Den som er lat i sin gjerning, er også en bror til ødeleggeren.
10 Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.
Herrens navn er et fast tårn; til det løper den rettferdige og blir berget.
11 Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä.
Den rikes gods er hans festning og som en høi mur i hans egen tanke.
12 Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman.
Forut for fall ophøier en manns hjerte sig, men ydmykhet går forut for ære.
13 Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi.
Når en svarer før han hører, da blir det til dårskap og skam for ham.
14 Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä?
En manns mot kan holde ham oppe i hans sykdom; men et nedslått mot - hvem kan bære det?
15 Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.
Den forstandiges hjerte kjøper kunnskap, og de vises øre søker kunnskap.
16 Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.
Et menneskes gave gir ham rum og fører ham frem for store herrer.
17 Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetäään.
Den som taler først i en rettsstrid, synes å ha rett; men så kommer motparten og gransker hans ord.
18 Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.
Loddet gjør ende på tretter og skiller mellem de mektige.
19 Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä.
En bror som en har gjort urett mot, er vanskeligere å vinne enn en festning, og trette med ham er som en bom for en borg.
20 Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä.
Ved frukten av en manns munn mettes hans buk; med sine lebers grøde blir han mettet.
21 Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä.
Død og liv er i tungens vold, og hver den som gjerne bruker den, skal ete dens frukt.
22 Joka aviovaimon osaa, hän löytäää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.
Den som har funnet en hustru, har funnet lykke og fått en nådegave av Herren.
23 Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi.
I ydmyke bønner taler den fattige, men den rike svarer med hårde ord.
24 Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli.
En mann med mange venner går det ille; men der er venner som henger fastere ved en enn en bror.
