Sananlaskujen 18
1 Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin.
Colui che si separa cerca le sue cupidità, E schernisce ogni legge e ragione.
2 Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä.
Lo stolto non si diletta nella prudenza, Ma in ciò che il cuor suo si manifesti.
3 Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä.
Quando viene un empio, viene anche lo sprezzo, E il vituperio con ignominia.
4 Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa.
Le parole della bocca dell'uomo eccellente sono acque profonde; La fonte di sapienza [è] un torrente che sgorga.
5 Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.
Egli non [è] bene d'aver riguardo alla qualità dell'empio, Per far torto al giusto nel giudicio.
6 Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja.
Le labbra dello stolto entrano in contesa, E la sua bocca chiama le percosse.
7 Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.
La bocca dello stolto [è] la sua ruina, E le sue labbra [sono] il laccio dell'anima sua.
8 Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen.
Le parole di chi va bisbigliando paiono lusinghevoli; Ma scendono fin nell'interiora del ventre.
9 Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee.
Chi si porta rimessamente nel suo lavoro, [È] fratello dell'uomo dissipatore.
10 Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.
Il Nome del Signore [è] una forte torre; Il giusto vi ricorrerà, e sarà in salvo in luogo elevato.
11 Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä.
I beni del ricco [son] la sua città di fortezza, E come un alto muro alla sua immaginazione.
12 Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman.
Il cuor dell'uomo s'innalza avanti la ruina; Ma l'umiltà [va] davanti alla gloria.
13 Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi.
Chi fa risposta prima che abbia udito, Ciò gli [è] pazzia e vituperio.
14 Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä?
Lo spirito dell'uomo sostiene l'infermità di esso; Ma chi solleverà lo spirito afflitto?
15 Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.
Il cuor dell'[uomo] intendente acquista scienza; E l'orecchio de' savi cerca conoscimento.
16 Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.
Il presente dell'uomo gli fa far largo, E lo conduce davanti a' grandi.
17 Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetäään.
Chi [è] il primo a [piatir] la sua causa ha ragione; Ma il suo compagno vien [poi], ed esamina quello [ch'egli ha detto].
18 Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.
La sorte fa cessar le liti, E fa gli spartimenti fra i potenti.
19 Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä.
Il fratello offeso [è più inespugnabile] che una forte città; E le contese [tra fratelli son] come le sbarre di un palazzo.
20 Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä.
Il ventre dell'uomo sarà saziato del frutto della sua bocca; Egli sarà saziato della rendita delle sue labbra.
21 Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä.
Morte e vita [sono] in poter della lingua; E chi l'ama mangerà del frutto di essa.
22 Joka aviovaimon osaa, hän löytäää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.
Chi ha trovata moglie ha trovata una buona cosa, Ed ha ottenuto favor del Signore.
23 Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi.
Il povero parla supplichevolmente; Ma il ricco risponde duramente.
24 Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli.
Un uomo che ha degli amici deve portarsi da amico; E vi è tale amico, che è più congiunto che un fratello.
