Sananlaskujen 18
1 Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin.
Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.
2 Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä.
Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.
3 Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä.
Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.
4 Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa.
Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.
5 Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.
Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.
6 Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja.
Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.
7 Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.
Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.
8 Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen.
Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
9 Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee.
Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.
10 Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.
Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.
11 Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä.
Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.
12 Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman.
Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.
13 Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi.
Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.
14 Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä?
Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?
15 Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.
Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.
16 Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.
Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.
17 Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetäään.
Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.
18 Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.
Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.
19 Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä.
Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.
20 Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä.
Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.
21 Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä.
Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
22 Joka aviovaimon osaa, hän löytäää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.
Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
23 Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi.
Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.
24 Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli.
Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.
