Sananlaskujen 17
1 Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
Melhor é um bocado seco, e com ele a tranquilidade, do que a casa cheia de vítimas, com contenda.
2 Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
O servo prudente dominará sobre o filho que faz envergonhar; e entre os irmãos repartirá a herança.
3 Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
O crisol é para a prata, e o forno para o ouro; mas o Senhor prova os corações.
4 Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
O malfazejo atenta para o lábio iníquo: o mentiroso inclina os ouvidos à língua maligna.
5 Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
O que escarnece do pobre insulta ao que o criou: o que se alegra da calamidade não ficará inocente.
6 vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
Coroa dos velhos são os filhos dos filhos; e a glória dos filhos são seus pais.
7 Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
Não convém ao tolo o lábio excelente: quanto menos ao príncipe o lábio mentiroso.
8 Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
Pedra preciosa é o presente aos olhos dos que o recebem; para onde quer que se volver, servirá de proveito.
9 Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
O que encobre a transgressão busca a amizade, mas o que renova a coisa, separa os maiores amigos.
10 Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
Mais profundamente entra a repreensão no prudente, do que cem açoites no tolo.
11 Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
Na verdade o rebelde não busca senão o mal, mas mensageiro cruel se enviará contra ele.
12 Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
Encontre-se com o homem a ursa roubada dos filhos; mas não o louco na sua estultícia.
13 Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
Quanto àquele que torna mal por bem, não se apartará o mal da sua casa.
14 Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
Como o que solta as águas, é o princípio da contenda, pelo que, antes que sejas envolto, deixa a porfia.
15 Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
O que justifica ao ímpio, e condena ao justo, ambos são abomináveis ao Senhor, tanto um como o outro.
16 Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
De que serviria o preço na mão do tolo para comprar a sabedoria, visto que não tem entendimento?
17 Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
Em todo o tempo ama o amigo; e para a angústia nasce o irmão.
18 Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
O homem falto de entendimento dá a mão, ficando por fiador diante do seu companheiro.
19 Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
O que ama a contenda ama a transgressão; o que alça a sua porta busca a ruína.
20 Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
O perverso de coração nunca achará o bem; e o que tem a língua dobre virá a cair no mal
21 Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
O que gera a um tolo para a sua tristeza o faz; e o pai do insensato não se alegrará.
22 Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
O coração alegre serve de bom remédio, mas o espírito abatido virá a secar os ossos.
23 Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
O ímpio tomará o presente do seio, para perverter as veredas da justiça.
24 Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
No rosto do entendido se vê a sabedoria, porém os olhos do louco estão nas extremidades da terra.
25 Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
O filho insensato é tristeza para seu pai, e amargura para a que o pariu.
26 Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
Não é bom também pôr pena ao justo, nem que firam os príncipes ao que obra justamente.
27 Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
Retém as suas palavras o que possui o conhecimento, e o homem de entendimento é de precioso espírito.
28 Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.
Até o tolo, quando se cala, será reputado por sábio; e o que cerrar os seus lábios por entendido.
