Sananlaskujen 17

1 Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

2 Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

3 Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

4 Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

5 Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

6 vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

7 Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

8 Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

9 Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

10 Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

11 Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

12 Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

13 Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

14 Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

15 Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

16 Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

17 Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

18 Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

19 Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

20 Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

21 Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

22 Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

23 Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

24 Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

25 Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

26 Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

27 Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

28 Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.