Sananlaskujen 17
1 Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
Better a dry morsel, and peace therewith, than a house full of contentious sacrifices.
2 Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
A prudent servant, shall rule over a son who causeth shame, and, in the midst of brothers, shall he share the inheritance.
3 Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
Fining-pot for silver, crucible for gold, but, he that trieth hearts, is Yahweh.
4 Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
Discord, giveth heed to the aggrieving lip, —Falsehood, giveth ear to the destroying tongue.
5 Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
He that mocketh the poor, hath reproached his Maker, He that maketh merry at distress, shall not be held innocent.
6 vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
The crown of old men, consists of children’s children, and the adornment of children, is their fathers.
7 Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
Unseemly in an unworthy man, is the lip of excellence, much more, in one of noble mind, the lip of falsehood.
8 Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
A gift, in the eyes of its owner, is, a stone of beauty, whithersoever it turneth, it bringeth prosperity.
9 Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
He that hideth a transgression, seeketh love, but, he that repeateth a matter, separateth intimate friends.
10 Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
A reproof sinketh more deeply into an intelligent man than a hundred stripes, into a dullard!
11 Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
Nothing less than rebellion, doth a wicked man seek, and, a relentless messenger, shall be sent out against him.
12 Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
Let a bereaved bear encounter man, rather than a dullard, with his folly!
13 Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
He that returneth evil for good, evil shall not depart from his house.
14 Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
A letting forth of water, is the beginning of strife, therefore, before it breaketh out, abandon, contention.
15 Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
He that justifieth the lawless, and he that condemneth the righteous, an abomination to Yahweh, are they, both.
16 Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
Wherefore is there a price in the hand of a dullard? that he who is without sense, may acquire wisdom.
17 Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
At all times, doth a friend love, and, a brother for distress, must be born.
18 Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
A man lacking sense, is one who striketh hands, giving security, before his neighbour.
19 Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
A lover of transgression, is one who loveth strife, he that heighteneth his door, seeketh grievous harm.
20 Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
The crooked in heart, shall not find good, and, he that is perverse with his tongue, shall fall into wickedness.
21 Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
He that begetteth a dullard, it is to his own grief, neither can the father of the base, rejoice.
22 Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
A joyful heart, worketh an excellent cure, —but, a stricken spirit, drieth up the bone.
23 Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
A bribe out of his bosom, doth a lawless man take, to pervert the ways of justice.
24 Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
Before the face of the discerning, is wisdom, but, the eyes of a dullard, are in the ends of the earth.
25 Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
A vexation to his father, is the son that is a dullard, and a bitterness, to her that bare him.
26 Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
Surely, to chastise the righteous, is not good, to smite the noble-minded for equity.
27 Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
Sparing of his words, is one who valueth knowledge, and, of a thoughtful spirit, is a man of intelligence.
28 Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.
Even a fool, holding his peace, is accounted, wise, —He that closeth his lips, [is thought] to have understanding.
