Sananlaskujen 17
1 Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
Better [is] a dry morsel, and rest with it, Than a house full of the sacrifices of strife.
2 Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
A wise servant rules over a son causing shame, And he apportions an inheritance in the midst of brothers.
3 Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
A refining pot [is] for silver, and a furnace for gold, And the trier of hearts [is] YHWH.
4 Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
An evildoer is attentive to lips of vanity, Falsehood is giving ear to a mischievous tongue.
5 Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
Whoever is mocking at the poor Has reproached his Maker, Whoever is rejoicing at calamity is not acquitted.
6 vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
Sons’ sons [are] the crown of old men, And the glory of sons [are] their fathers.
7 Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
A lip of excellence is not fitting for a fool, much less a lip of falsehood for a noble.
8 Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
A stone of grace [is] the bribe in the eyes of its possessors, Wherever it turns, it prospers.
9 Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
Whoever is covering transgression is seeking love, And whoever is repeating a matter Is separating a familiar friend.
10 Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
Rebuke comes down on the intelligent More than one hundred stripes on a fool.
11 Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
An evil man seeks only rebellion, And a fierce messenger is sent against him.
12 Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
The meeting of a bereaved bear by a man, And—not a fool in his folly.
13 Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
Whoever is returning evil for good, Evil does not move from his house.
14 Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
The beginning of contention [is] a letting out of waters, And leave the strife before it is meddled with.
15 Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
Whoever is justifying the wicked, And condemning the righteous, Even both of these [are] an abomination to YHWH.
16 Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
Why [is] this—a price in the hand of a fool to buy wisdom, And a heart—there is none?
17 Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
The friend is loving at all times, And a brother is born for adversity.
18 Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
A man lacking heart is striking hands, He becomes a guarantor before his friend.
19 Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
Whoever is loving transgression is loving debate, Whoever is making his entrance high is seeking destruction.
20 Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
The perverse of heart does not find good, And the [one] turned in his tongue falls into evil.
21 Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
Whoever is begetting a fool has affliction for it, Indeed, the father of a fool does not rejoice.
22 Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
A rejoicing heart does good to the body, And a struck spirit dries the bone.
23 Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
The wicked takes a bribe from the bosom, To turn aside the paths of judgment.
24 Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
The face of the intelligent [is] to wisdom, And the eyes of a fool—at the end of the earth.
25 Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
A foolish son [is] a provocation to his father, And bitterness to her bearing him.
26 Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
Also, [it] is not good to fine the righteous, To strike nobles for uprightness.
27 Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
One acquainted with knowledge is sparing his words, And the cool of temper [is] a man of understanding.
28 Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.
Even a fool keeping silence is reckoned wise, He who is shutting his lips [seems] intelligent!
