Sananlaskujen 17
1 Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
Bedre en tør Bid Brød med fred end Huset fuldt af Sul med Trætte.
2 Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
Klog Træl bliver Herre over daarlig Søn og faar lod og del mellem Brødre.
3 Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
Digel til Sølv og Ovn til Guld, men den, der prøver Hjerter, er HERREN.
4 Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
Den onde hører paa onde Læber, Løgneren lytter til giftige Tunger.
5 Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
Hvo Fattigmand spotter, haaner hans Skaber, den skadefro slipper ikke for Straf.
6 vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
De gamles Krone er Børnebørn, Sønners Stolthed er Fædre.
7 Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
Ypperlig Tale er ej for en Daare, end mindre da Løgn for den, som er ædel.
8 Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
Som en Troldsten er Gave i Giverens Øjne; hvorhen den end vender sig, gør den sin Virkning.
9 Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
Den, der dølger en Synd, søger Venskab, men den, der ripper op i en Sag, skiller Venner.
10 Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
Bedre virker Skænd paa forstandig end hundrede Slag paa en Taabe.
11 Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
Den onde har kun Genstridighed for, men et skaanselsløst Bud er udsendt imod ham.
12 Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
Man kan møde en Bjørn, hvis Unger er taget, men ikke en Taabe udi hans Daarskab.
13 Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
Den, der gengælder godt med ondt, fra hans Hus skal Vanheld ej vige.
14 Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
At yppe Strid er at aabne for Vand, hold derfor inde, før Strid bryder løs.
15 Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
At frikende skyldig og dømme uskyldig, begge Dele er HERREN en Gru.
16 Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
Hvad hjælper Penge i Taabens Haand til at købe ham Visdom, naar Viddet mangler?
17 Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
Ven viser Kærlighed naar som helst, Broder fødes til Hjælp i Nød.
18 Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
Mand uden Vid giver Haandslag og gaar i Borgen for Næsten.
19 Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
Ven af Kiv er Ven af Synd; at højne sin Dør er at attraa Fald.
20 Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
Ej finder man Lykke, naar Hjertet er vrangt, man falder i Vaade, naar Tungen er falsk.
21 Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
Den, der avler en Taabe, faar Sorg, Daarens Fader er ikke glad.
22 Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
Glad Hjerte er godt for Legemet, nedslaaet Sind suger Marv af Benene.
23 Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
Den gudløse tager Gave i Løn for at bøje Rettens Gænge.
24 Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
Visdom staar den forstandige for Øje, Taabens Blik er ved Jordens Ende.
25 Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
Taabelig Søn er sin Faders Sorg, Kvide for hende, som fødte ham.
26 Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
At straffe den, der har Ret, er ilde, værre endnu at slaa de ædle.
27 Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
Den, som har Kundskab tøjler sin Tale, Mand med Forstand er koldblodig.
28 Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.
Selv Daaren, der tier, gælder for viis, forstandig er den, der lukker sine Læber.
