Sananlaskujen 16
1 Ihminen aikoo sydämessänsä; vaan Herralta tulee kielen vastaus.
Hominis est animam præparare, et Domini gubernare linguam.
2 Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet.
Omnes viæ hominis patent oculis ejus; spirituum ponderator est Dominus.
3 Anna Herran haltuun sinun työs, niin sinun aivoitukses menestyy.
Revela Domino opera tua, et dirigentur cogitationes tuæ.
4 Herra tekee kaikki itse tähtensä, niin myös jumalattoman pahaksi päiväksi.
Universa propter semetipsum operatus est Dominus; impium quoque ad diem malum.
5 Jokainen ylpiä on Herralle kauhistus, ja ei pääse rankaisematta, ehkä he kaikki yhtä pitäisivät.
Abominatio Domini est omnis arrogans; etiamsi manus ad manum fuerit, non est innocens. Initium viæ bonæ facere justitiam; accepta est autem apud Deum magis quam immolare hostias.
6 Laupiuden ja totuuden kautta pahateko sovitetaan, ja Herran pelvolla paha vältetään.
Misericordia et veritate redimitur iniquitas, et in timore Domini declinatur a malo.
7 Jos jonkun tiet ovat Herralle kelvolliset, niin hän myös kääntää hänen vihamiehensä rauhaan.
Cum placuerint Domino viæ hominis, inimicos quoque ejus convertet ad pacem.
8 Parempi on vähä vanhurskaudessa, kuin suuri saalis vääryydessä.
Melius est parum cum justitia quam multi fructus cum iniquitate.
9 Ihmisen sydän aikoo tiensä; vaan Herra johdattaa hänen käymisensä.
Cor hominis disponit viam suam, sed Domini est dirigere gressus ejus.
10 Ennustus on kuninkaan huulissa: ei hänen suunsa puhu tuomiossa väärin.
Divinatio in labiis regis; in judicio non errabit os ejus.
11 Oikia puntari ja vaaka on Herralta, ja kaikki painokivet kukkarossa ovat hänen tekoansa.
Pondus et statera judicia Domini sunt, et opera ejus omnes lapides sacculi.
12 Kuninkaan edessä on kauhistus väärin tehdä; sillä vanhurskaudella istuin vahvistetaan.
Abominabiles regi qui agunt impie, quoniam justitia firmatur solium.
13 Oikia neuvo on kuninkaalle otollinen; ja joka oikein puhuu, häntä rakastetaan.
Voluntas regum labia justa; qui recta loquitur diligetur.
14 Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja; ja viisas mies lepyttää hänen.
Indignatio regis nuntii mortis, et vir sapiens placabit eam.
15 Kuin kuninkaan kasvo on leppyinen, siinä on elämä, ja hänen armonsa on niinkuin hiljainen sade.
In hilaritate vultus regis vita, et clementia ejus quasi imber serotinus.
16 Ota viisautta tykös, sillä se on parempi kultaa: ja saada ymmärrystä on kalliimpi hopiaa.
Posside sapientiam, quia auro melior est, et acquire prudentiam, quia pretiosior est argento.
17 Siviän tiet välttävät pahaa, ja joka sielunsa varjelee, se tiestänsä ottaa vaarin.
Semita justorum declinat mala; custos animæ suæ servat viam suam.
18 Joka alennetaan, se ensisti tulee ylpiäksi; ja ylpeys on aina lankeemuksen edellä.
Contritionem præcedit superbia, et ante ruinam exaltatur spiritus.
19 Parempi on nöyränä olla siveiden kanssa, kuin jakaa suurta saalista ylpeiden kanssa.
Melius est humiliari cum mitibus quam dividere spolia cum superbis.
20 Joka jonkun asian viisaasti alkaa, hän löytää onnen; ja se on autuas, joka luottaa Herraan.
Eruditus in verbo reperiet bona, et qui sperat in Domino beatus est.
21 Toimellinen mies ylistetään viisautensa tähden; ja suloinen puhe lisää oppia.
Qui sapiens est corde appellabitur prudens, et qui dulcis eloquio majora percipiet.
22 Viisaus on elämän lähde hänelle, joka sen saanut on, vaan tyhmäin oppi on hulluus.
Fons vitæ eruditio possidentis; doctrina stultorum fatuitas.
23 Viisas sydän puhuu toimellisesti, ja hänen huulensa opettavat hyvin.
Cor sapientis erudiet os ejus, et labiis ejus addet gratiam.
24 Suloiset sanat ovat mesileipää; ne lohduttavat sielua, ja virvoittavat luut.
Favus mellis composita verba; dulcedo animæ sanitas ossium.
25 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan se johdattaa viimein kuolemaan.
Est via quæ videtur homini recta, et novissima ejus ducunt ad mortem.
26 Moni tulee suureen vahinkoon oman suunsa kautta.
Anima laborantis laborat sibi, quia compulit eum os suum.
27 Jumalatoin ihminen kaivaa onnettomuutta, ja hänen suussansa palaa niinkuin tuli.
Vir impius fodit malum, et in labiis ejus ignis ardescit.
28 Väärä ihminen saattaa riidan, ja panettelia tekee ruhtinaat eripuraisiksi.
Homo perversus suscitat lites, et verbosus separat principes.
29 Viekas ihminen houkuttelee lähimmäistänsä, ja johdattaa hänen pahalle tielle.
Vir iniquus lactat amicum suum, et ducit eum per viam non bonam.
30 Joka silmää iskee, ei se hyvää ajattele, ja joka huuliansa pureskelee, se pahaa matkaan saattaa.
Qui attonitis oculis cogitat prava, mordens labia sua perficit malum.
31 Harmaat hiukset ovat kunnian kruunu, joka löydetään vanhurskauden tiellä.
Corona dignitatis senectus, quæ in viis justitiæ reperietur.
32 Kärsivällinen on parempi kuin väkevä; ja joka hillitsee mielensä, on parempi, kuin se joka kaupungin voittaa.
Melior est patiens viro forti, et qui dominatur animo suo expugnatore urbium.
33 Arpa heitetään syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.
Sortes mittuntur in sinum, sed a Domino temperantur.
