Sananlaskujen 16
1 Ihminen aikoo sydämessänsä; vaan Herralta tulee kielen vastaus.
Hjertets Raad er Menneskets sag. Tungens Svar er fra HERREN.
2 Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet.
En Mand holder al sin Færd for ren, men HERREN vejer Aander.
3 Anna Herran haltuun sinun työs, niin sinun aivoitukses menestyy.
Vælt dine Gerninger paa HERREN, saa skal dine Planer lykkes.
4 Herra tekee kaikki itse tähtensä, niin myös jumalattoman pahaksi päiväksi.
Alt skabte HERREN, hvert til sit, den gudløse ogsaa for Ulykkens Dag.
5 Jokainen ylpiä on Herralle kauhistus, ja ei pääse rankaisematta, ehkä he kaikki yhtä pitäisivät.
Hver hovmodig er HERREN en Gru, visselig slipper han ikke for Straf.
6 Laupiuden ja totuuden kautta pahateko sovitetaan, ja Herran pelvolla paha vältetään.
Ved Mildhed og Troskab sones Brøde, ved HERRENS Frygt undviger man ondt.
7 Jos jonkun tiet ovat Herralle kelvolliset, niin hän myös kääntää hänen vihamiehensä rauhaan.
Naar HERREN har Behag i et Menneskes Veje, gør han endog hans Fjender til Venner.
8 Parempi on vähä vanhurskaudessa, kuin suuri saalis vääryydessä.
Bedre er lidet med Retfærd end megen Vinding med Uret.
9 Ihmisen sydän aikoo tiensä; vaan Herra johdattaa hänen käymisensä.
Menneskets Hjerte udtænker hans Vej, men HERREN styrer hans Fjed.
10 Ennustus on kuninkaan huulissa: ei hänen suunsa puhu tuomiossa väärin.
Der er Gudsdom paa Kongens Læber, ej fejler hans Mund, naar han dømmer.
11 Oikia puntari ja vaaka on Herralta, ja kaikki painokivet kukkarossa ovat hänen tekoansa.
Ret Bismer og Vægtskaal er HERRENS, hans Værk er alle Posens Lodder.
12 Kuninkaan edessä on kauhistus väärin tehdä; sillä vanhurskaudella istuin vahvistetaan.
Gudløs Færd er Konger en Gru, thi ved Retfærd grundfæstes Tronen.
13 Oikia neuvo on kuninkaalle otollinen; ja joka oikein puhuu, häntä rakastetaan.
Retfærdige Læber har Kongens Yndest, han elsker den, der taler oprigtigt.
14 Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja; ja viisas mies lepyttää hänen.
Kongens Vrede er Dødens Bud, Vismand evner at mildne den.
15 Kuin kuninkaan kasvo on leppyinen, siinä on elämä, ja hänen armonsa on niinkuin hiljainen sade.
I Kongens Aasyns Lys er der Liv, som Vaarregnens Sky er hans Yndest.
16 Ota viisautta tykös, sillä se on parempi kultaa: ja saada ymmärrystä on kalliimpi hopiaa.
At vinde Visdom er bedre end Guld, at vinde Indsigt mere end Sølv.
17 Siviän tiet välttävät pahaa, ja joka sielunsa varjelee, se tiestänsä ottaa vaarin.
De retsindiges Vej er at vige fra ondt; den vogter sit Liv, som agter paa sin Vej.
18 Joka alennetaan, se ensisti tulee ylpiäksi; ja ylpeys on aina lankeemuksen edellä.
Hovmod gaar forud for Fald, Overmod forud for Snublen.
19 Parempi on nöyränä olla siveiden kanssa, kuin jakaa suurta saalista ylpeiden kanssa.
Hellere sagtmodig med ydmyge end dele Bytte med stolte.
20 Joka jonkun asian viisaasti alkaa, hän löytää onnen; ja se on autuas, joka luottaa Herraan.
Vel gaar det den, der mærker sig Ordet; lykkelig den, der stoler paa HERREN.
21 Toimellinen mies ylistetään viisautensa tähden; ja suloinen puhe lisää oppia.
Den vise kaldes forstandig, Læbernes Sødme øger Viden.
22 Viisaus on elämän lähde hänelle, joka sen saanut on, vaan tyhmäin oppi on hulluus.
Kløgt er sin Mand en Livsens Kilde, Daarskab er Daarers Tugt.
23 Viisas sydän puhuu toimellisesti, ja hänen huulensa opettavat hyvin.
Den vises Hjerte giver Munden Kløgt, paa Læberne lægger det øget Viden.
24 Suloiset sanat ovat mesileipää; ne lohduttavat sielua, ja virvoittavat luut.
Hulde Ord er som flydende Honning, søde for Sjælen og sunde for Legemet.
25 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan se johdattaa viimein kuolemaan.
Mangen Vej synes Manden ret, og saa er dens Ende dog Dødens Veje.
26 Moni tulee suureen vahinkoon oman suunsa kautta.
En Arbejders Hunger arbejder for ham, thi Mundens Krav driver paa ham.
27 Jumalatoin ihminen kaivaa onnettomuutta, ja hänen suussansa palaa niinkuin tuli.
En Nidding graver Ulykkesgrave, det er, som brændte der Ild paa hans Læber.
28 Väärä ihminen saattaa riidan, ja panettelia tekee ruhtinaat eripuraisiksi.
Rænkefuld Mand sætter Splid; den, der bagtaler, skiller Venner.
29 Viekas ihminen houkuttelee lähimmäistänsä, ja johdattaa hänen pahalle tielle.
Voldsmand lokker sin Næste og fører ham en Vej, der ikke er god.
30 Joka silmää iskee, ei se hyvää ajattele, ja joka huuliansa pureskelee, se pahaa matkaan saattaa.
Den, der stirrer, har Rænker for; knibes Læberne sammen, har man fuldbyrdet ondt.
31 Harmaat hiukset ovat kunnian kruunu, joka löydetään vanhurskauden tiellä.
Graa Haar er en dejlig Krone, den vindes paa Retfærds Vej.
32 Kärsivällinen on parempi kuin väkevä; ja joka hillitsee mielensä, on parempi, kuin se joka kaupungin voittaa.
Større end Helt er sindig Mand, større at styre sit Sind end at tage en Stad.
33 Arpa heitetään syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.
I Brystfolden rystes Loddet, det falder, som HERREN vil.
