Sananlaskujen 15
1 Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.
Ett mjukt svar stillar vrede; men ett hårdt ord kommer harm åstad.
2 Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.
De visas tunga gör lärdomen ljuflig; de dårars mun utsputar alltid galenskap.
3 Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.
Herrans ögon skåda i all rum, både onda och goda.
4 Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.
En helsosam tunga är lifsens trä; men en lögnaktig gör hjertans sorg.
5 Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.
En dåre lastar sins faders tuktan; men den som tager vid straff, han varder klok.
6 Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.
Uti dens rättfärdigas hus äro ägodelar nog; men uti dens ogudaktigas tilldrägt är förderf.
7 Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.
De visas mun utströr god råd; men de dårars hjerta är icke så.
8 Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.
Dens ogudaktigas offer är Herranom en styggelse; men de frommas bön är honom behagelig.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.
Dens ogudaktigas väg är Herranom en styggelse; men den der far efter rättfärdighet, han varder älskad.
10 Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.
Det är en ond tuktan, öfvergifva vägen; och den der straff hatar, han måste dö.
11 Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet. (Sheol h7585)
Helvete och förderf är för Herranom; huru mycket mer menniskornas hjerta? (Sheol h7585)
12 Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.
En bespottare älskar icke den honom straffar, och går icke till den visa.
13 Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.
Ett gladt hjerta gör ett blidt ansigte; men när hjertat bekymradt är, så faller ock modet.
14 Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.
Ett klokt hjerta handlar visliga; men de öfverdådige dårar regera dårliga.
15 Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.
En bedröfvad menniska hafver aldrig en god dag; men ett godt mod är ett dageligit gästabåd.
16 Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.
Bättre är något lite med Herrans fruktan, än en stor skatt med oro.
17 Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.
Bättre är en rätt kål med kärlek, än en gödd oxe med hat.
18 Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.
En sticken man kommer träto åstad; men en tålig man stillar kif.
19 Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.
Dens latas väg är full med törne; men de frommas väg är väl slät.
20 Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.
En vis son fröjdar fadren, och en galen menniska skämmer sina moder.
21 Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.
Enom dåra är galenskapen en glädje; men en förståndig man blifver på rätta vägenom.
22 Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.
De anslag varda till intet, der icke råd är med; men der månge rådgifvare äro, blifva de beståndande.
23 Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.
Det är enom glädje, att man honom skäliga svarar, och ett ord i sinom tid är ganska täckeligit.
Lifsens väg leder den visa uppåt, på det han skall undvika helvetet, som nedatill är. (Sheol h7585)
25 Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.
Herren skall nederslå de högfärdigas hus, och stadfästa enkones gränso.
26 Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.
De argas anslog äro Herranom en styggelse; men ett skäligit tal är täckt.
27 Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.
Men girige förstörer sitt eget hus; men den som mutor hatar, han skall lefva.
28 Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.
Dens rättfärdigas hjerta betänker, hvad svaras skall; men de ogudaktigas mun utöser ondt.
29 Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.
Herren är långt ifrå de ogudaktiga; men de rättfärdigas bön hörer han.
30 Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.
Ett blidt ansigte gläder hjertat; ett godt ryckte gör benen fet.
31 Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.
Det öra, som hörer lifsens straff, det skall bo ibland de visa.
32 Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.
Den som icke låter sig aga, han gör sig sjelf till intet; men den som straff hörer han varder klok.
33 Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Herrans fruktan är en tuktan till vishet, och förr än man till äro kommer, måste man lida.
