Sananlaskujen 15
1 Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.
Mildt svar stiller harme, men et sårende ord vekker vrede.
2 Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.
De vises tunge gir god kunnskap, men dårenes munn lar dårskap strømme ut.
3 Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.
Herrens øine er allesteds, de ser både efter onde og efter gode.
4 Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.
En saktmodig tunge er et livsens tre, men en falsk tunge sårer hjertet.
5 Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.
Dåren forakter sin fars tukt, men den som akter på tilrettevisning, er klok.
6 Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.
I den rettferdiges hus er det meget gods, men den ugudeliges inntekt blir til ødeleggelse for ham.
7 Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.
De vises leber strør ut kunnskap, men dårenes sinn er ikke rett.
8 Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.
De ugudeliges offer er en vederstyggelighet for Herren, men de opriktiges bønn er ham til velbehag.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.
Den ugudeliges vei er en vederstyggelighet for Herren, men den som jager efter rettferdighet, elsker han.
10 Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.
Hård straff rammer den som forlater den rette sti; den som hater tilrettevisning, skal dø.
11 Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet. (Sheol h7585)
Dødsriket og avgrunnen ligger åpne for Herren, hvor meget mere da menneskenes hjerter! (Sheol h7585)
12 Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.
En spotter liker ikke å bli irettesatt; til de vise går han ikke.
13 Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.
Et glad hjerte gjør åsynet lyst, men hjertesorg bryter motet ned.
14 Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.
Den forstandiges hjerte søker kunnskap, men dårers munn farer bare med dårskap.
15 Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.
Alle den ulykkeliges dager er onde, men et glad hjerte er et stadig gjestebud.
16 Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.
Bedre er lite med Herrens frykt enn en stor skatt med uro.
17 Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.
Bedre er en rett grønt med kjærlighet enn en fet okse med hat.
18 Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.
En hissig mann vekker trette men den langmodige stiller kiv.
19 Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.
Den lates vei er som en tornehekk, men de opriktiges vei er ryddet.
20 Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.
En vis sønn gleder sin far, men et uforstandig menneske forakter sin mor.
21 Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.
Dårskap er en glede for den som er uten forstand; men en forstandig mann går rett frem.
22 Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.
Planer blir til intet uten rådslagning; men hvor det er mange rådgivere, har de fremgang.
23 Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.
En mann gleder sig når hans munn kan gi svar, og hvor godt er ikke et ord i rette tid!
Den forstandige går livets vei opover for å undgå dødsriket der nede. (Sheol h7585)
25 Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.
Herren river ned de overmodiges hus, men enkens markskjell lar han stå fast.
26 Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.
Den ondes råd er en vederstyggelighet for Herren, men milde ord er rene for ham.
27 Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.
Den som jager efter vinning, setter sitt hus i ulag, men den som hater gaver, skal leve.
28 Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.
Den rettferdige tenker i sitt hjerte på hvorledes han skal svare, men de ugudeliges munn lar onde ting strømme ut.
29 Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.
Herren er langt borte fra de ugudelige, men de rettferdiges bønn hører han.
30 Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.
Øinenes lys gleder hjertet; godt budskap gir benene marg.
31 Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.
Den hvis øre hører på tilrettevisning til livet, dveler gjerne blandt vise.
32 Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.
Den som ikke vil vite av tukt, forakter sitt liv, men den som hører på tilrettevisning, vinner forstand.
33 Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Herrens frykt er tukt til visdom, og ydmykhet går forut for ære.
