Sananlaskujen 15
1 Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.
La risposta dolce acqueta il cruccio; Ma la parola molesta fa montar l'ira.
2 Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.
La scienza adorna la lingua de' savi; Ma la bocca degli stolti sgorga follia.
3 Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.
Gli occhi del Signore [sono] in ogni luogo; Riguardando i malvagi ed i buoni.
4 Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.
La medicina della lingua [è] un albero di vita; Ma la sovversione [che avviene] per essa [è simile ad] un fracasso [fatto] dal vento.
5 Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.
Lo stolto disdegna la correzion di suo padre; Ma chi osserva la riprensione diventerà avveduto.
6 Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.
Nella casa del giusto [vi sono] di gran facoltà; Ma [vi è] dissipazione nell'entrate dell'empio.
7 Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.
Le labbra de' savi spandono scienza; Ma non [fa già] così il cuor degli stolti.
8 Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.
Il sacrificio degli empi [è] cosa abbominevole al Signore; Ma l'orazione degli [uomini] diritti gli [è] cosa grata.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.
La via dell'empio [è] cosa abbominevole al Signore; Ma egli ama chi procaccia giustizia.
10 Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.
La correzione [è] spiacevole a chi lascia la [diritta] via; Chi odia la riprensione morrà.
11 Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet. (Sheol h7585)
L'inferno e il luogo della perdizione [son] davanti al Signore; Quanto più i cuori de' figliuoli degli uomini! (Sheol h7585)
12 Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.
Lo schernitore non ama che altri lo riprenda, [E] non va a' savi.
13 Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.
Il cuore allegro abbellisce la faccia; Ma per lo cordoglio lo spirito è abbattuto.
14 Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.
Il cuor dell'[uomo] intendente cerca la scienza; Ma la bocca degli stolti si pasce di follia.
15 Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.
Tutti i giorni dell'afflitto [son] cattivi; Ma chi è allegro di cuore [è come in] un convito perpetuo.
16 Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.
Meglio [vale] poco col timor del Signore, Che gran tesoro con turbamento.
17 Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.
Meglio [vale] un pasto d'erbe, ove [sia] amore, Che di bue ingrassato, ove [sia] odio.
18 Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.
L'uomo iracondo muove contese; Ma chi è lento all'ira acqueta le risse.
19 Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.
La via del pigro [è] come una siepe di spine; Ma la via degli [uomini] diritti [è] elevata.
20 Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.
Il figliuol savio rallegra il padre; Ma l'uomo stolto sprezza sua madre.
21 Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.
La follia [è] allegrezza al[l'uomo] scemo di senno; Ma l'uomo intendente cammina dirittamente.
22 Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.
I disegni son renduti vani dove non [è] consiglio; Ma sono stabili dove [è] moltitudine di consiglieri.
23 Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.
L'uomo riceve allegrezza della risposta della sua bocca; E quant'[è] buona una parola [detta] al suo tempo!
La via della vita [va] in su all'uomo intendente, Per ritrarsi dall'inferno [che è] a basso. (Sheol h7585)
25 Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.
Il Signore spianta la casa de' superbi; Ma stabilisce il confine della vedova.
26 Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.
I pensieri malvagi [son] cosa abbominevole al Signore; Ma i detti [che gli son] piacevoli [sono] i puri.
27 Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.
Chi è dato a cupidigia dissipa la sua casa; Ma chi odia i presenti viverà.
28 Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.
Il cuor del giusto medita [ciò che ha] da rispondere; Ma la bocca degli empi sgorga cose malvage.
29 Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.
Il Signore [è] lontano dagli empi; Ma egli esaudisce l'orazione de' giusti.
30 Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.
La luce degli occhi rallegra il cuore; La buona novella ingrassa le ossa.
31 Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.
L'orecchio che ascolta la riprensione della vita Dimorerà per mezzo i savi.
32 Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.
Chi schifa la correzione disdegna l'anima sua; Ma chi ascolta la riprensione acquista senno.
33 Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Il timor del Signore [è] ammaestramento di sapienza; E l'umiltà [va] davanti alla gloria.
