Sananlaskujen 15
1 Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.
Una risposta gentile calma la collera, una parola pungente eccita l'ira.
2 Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.
La lingua dei saggi fa gustare la scienza, la bocca degli stolti esprime sciocchezze.
3 Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.
In ogni luogo sono gli occhi del Signore, scrutano i malvagi e i buoni.
4 Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.
Una lingua dolce è un albero di vita, quella malevola è una ferita al cuore.
5 Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.
Lo stolto disprezza la correzione paterna; chi tiene conto dell'ammonizione diventa prudente.
6 Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.
Nella casa del giusto c'è abbondanza di beni, sulla rendita dell'empio incombe il dissesto.
7 Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.
Le labbra dei saggi diffondono la scienza, non così il cuore degli stolti.
8 Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.
Il sacrificio degli empi è in abominio al Signore, la supplica degli uomini retti gli è gradita.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.
La condotta perversa è in abominio al Signore; egli ama chi pratica la giustizia.
10 Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.
Punizione severa per chi abbandona il retto sentiero, chi odia la correzione morirà.
11 Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet. (Sheol h7585)
Gl'inferi e l'abisso sono davanti al Signore, tanto più i cuori dei figli dell'uomo. (Sheol h7585)
12 Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.
Lo spavaldo non vuol essere corretto, egli non si accompagna con i saggi.
13 Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.
Un cuore lieto rende ilare il volto, ma, quando il cuore è triste, lo spirito è depresso.
14 Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.
Una mente retta ricerca il sapere, la bocca degli stolti si pasce di stoltezza.
15 Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.
Tutti i giorni son brutti per l'afflitto, per un cuore felice è sempre festa.
16 Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.
Poco con il timore di Dio è meglio di un gran tesoro con l'inquietudine.
17 Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.
Un piatto di verdura con l'amore è meglio di un bue grasso con l'odio.
18 Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.
L'uomo collerico suscita litigi, il lento all'ira seda le contese.
19 Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.
La via del pigro è come una siepe di spine, la strada degli uomini retti è una strada appianata.
20 Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.
Il figlio saggio allieta il padre, l'uomo stolto disprezza la madre.
21 Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.
La stoltezza è una gioia per chi è privo di senno; l'uomo prudente cammina diritto.
22 Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.
Falliscono le decisioni prese senza consultazione, riescono quelle prese da molti consiglieri.
23 Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.
E' una gioia per l'uomo saper dare una risposta; quanto è gradita una parola detta a suo tempo!
Per l'uomo assennato la strada della vita è verso l'alto, per salvarlo dagli inferni che sono in basso. (Sheol h7585)
25 Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.
Il Signore abbatte la casa dei superbi e rende saldi i confini della vedova.
26 Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.
Sono in abominio al Signore i pensieri malvagi, ma gli sono gradite le parole benevole.
27 Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.
Sconvolge la sua casa chi è avido di guadagni disonesti; ma chi detesta i regali vivrà.
28 Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.
La mente del giusto medita prima di rispondere, la bocca degli empi esprime malvagità.
29 Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.
Il Signore è lontano dagli empi, ma egli ascolta la preghiera dei giusti.
30 Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.
Uno sguardo luminoso allieta il cuore; una notizia lieta rianima le ossa.
31 Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.
L'orecchio che ascolta un rimprovero salutare avrà la dimora in mezzo ai saggi.
32 Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.
Chi rifiuta la correzione disprezza se stesso, chi ascolta il rimprovero acquista senno.
33 Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
Il timore di Dio è una scuola di sapienza, prima della gloria c'è l'umiltà.
