Sananlaskujen 14
1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
Genom visa qvinnor varder huset bygdt; men en galen bryter det neder med sina åthäfvor.
2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
Den som Herran fruktar, han går på rätta vägen; men den honom föraktar, han viker af hans väg.
3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
Dårar tala tyranniskt; men de vise bevara sin mun.
4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
Der icke oxar äro, der är krubban ren; men der oxen hafver nog skaffa, der är nog inkommande.
5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
Ett troget vittne ljuger icke; men ett falskt vittne talar dristeliga lögn.
6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
Bespottaren söker vishet, och finner henne intet; men dem förståndiga är vishet lätt.
7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
Kommer du till en dåra, der finner du icke ett förnumstigt ord.
8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
Det är dens klokas vishet, att han aktar uppå sin väg; men det är ens dåras galenskap, att det är alltsammans bedrägeri med honom.
9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
De dårar drifva deras gabberi med syndene; men de fromme hafva lust till de fromma.
10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
När hjertat sörjandes är, så hjelper ingen utvärtes glädje.
11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
De ogudaktigas hus varder förgjordt; men de frommas hydda skall grönskas.
12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
Mångom behagar en väg väl; men på ändalyktene leder han honom till döden.
13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
Efter löje kommer sorg, och änden på glädjene är ångest.
14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
Ene lösaktiga mennisko varder gåendes såsom han handlar; men en from man skall vara öfver honom.
15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
En fåkunnig man tror hvart ord; men en förståndig man aktar på sin gång.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
En vis man hafver fruktan, och flyr det arga; men en dåre söker fram dristeliga.
17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
En otålig menniska gör galen ting; men en försigtig man hatar det.
18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
De flåkote handla ovarliga; men det är de förståndigas krona, att de varliga handla.
19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
De onde måste buga för de goda, och de ogudaktige uti dens rättfärdigas portom.
20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
En fattigan hatar ock hans näste; men de rike hafva många vänner.
21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
Syndaren föraktar sin nästa; men säll är den som förbarmar sig öfver den elända.
22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
De som med illfundighet umgå, dem skall det fela; men der som godt tänka, dem skall trohet och godhet vederfaras.
23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
Der man arbetar, der är nog; men der man umgår med ordom, der är fattigdom.
24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
Dem visom är deras rikedom en krona; men de dårars galenskap blifver galenskap.
25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
Ett troget vittne friar lifvet; men ett falskt vittne bedrager.
26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
Den som Herran fruktar, han hafver ett tryggt fäste, och hans barn varda också beskärmad.
27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
Herrans fruktan är lifsens källa, att man må undfly dödsens snaro.
28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
Der en Konung mycket folk hafver, det är hans härlighet; men der litet folk är, det gör en herra blödig.
29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
Den som tålig är, han är vis; men den som otålig är, han uppenbarar sin galenskap.
30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
Ett blidt hjerta är kroppsens lif; men afund är var i benen.
31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
Den som försmäder den fattiga, han lastar hans skapare; men den som förbarmar sig öfver den fattiga, han ärar Gud.
32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
Den ogudaktige består icke uti sine olycko; men den rättfärdige är ock i dödenom frimodig.
33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
Uti dens förståndigas hjerta hvilar visheten, och varder uppenbar ibland dårar.
34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
Rättfärdighet upphöjer ett folk; men synd är folkets förderf.
35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
En klok tjenare behagar Konungenom väl; men en skamlig tjenare lider han icke.
