Sananlaskujen 14
1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
La mujer sabia edifica su casa, La necia con sus manos la derriba.
2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
El que anda en su rectitud teme a Yavé, Pero el de caminos torcidos lo desprecia.
3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
En la boca del necio hay una vara para su espalda, Pero los sabios son protegidos por sus labios.
4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
Donde no hay bueyes el establo está limpio, Pero mucho rendimiento hay por la fuerza del buey.
5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
El testigo veraz no miente, Pero el testigo falso respira mentiras.
6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
El burlador busca la sabiduría y no la halla, Pero el conocimiento es fácil para el que tiene entendimiento.
7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
Apártate de la presencia del necio, Porque en él no hallarás palabras de conocimiento.
8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
Entender el camino es sabiduría del sagaz, Pero la necedad de los necios es engaño.
9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
Se burla el necio del pecado, Pero entre los rectos hay buena voluntad.
10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
El corazón conoce su propia amargura, Y en su alegría no participa el extraño.
11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
La casa de los perversos será asolada, Pero la morada de los rectos florecerá.
12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
Hay camino que al hombre parece derecho, Pero su fin es camino de muerte.
13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
Aun entre risas llora el corazón, Y el final de la alegría es tristeza.
14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
El insensato se hartará de sus propios caminos, Pero el hombre bueno estará satisfecho con el suyo.
15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
El ingenuo cree cualquier cosa, Pero el prudente considera sus pasos.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
El sabio teme y se aparta del mal, Pero el necio se lanza confiado.
17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
El que fácilmente se aíra hará locuras, Y el hombre perverso será aborrecido.
18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
Los ingenuos heredan insensatez, Pero el prudente se corona de conocimiento.
19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
Los perversos se inclinarán ante los buenos, Y los perversos ante las puertas del justo.
20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
El pobre es odiado aun por su vecino, Pero muchos son los que aman al rico.
21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
El que menosprecia a su prójimo peca, Pero el que se compadece de los pobres es inmensamente feliz.
22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
¿No yerran los que piensan mal? Pero misericordia y verdad son para los que piensan el bien.
23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
En toda labor hay fruto, Pero la palabra solo de labios lleva a la indigencia.
24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
Corona de los sabios es su riqueza, Pero la insensatez de los necios es locura.
25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
Un testigo veraz salva vidas, Pero el engañador habla mentiras.
26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
En el temor a Yavé hay fuerte confianza Que servirá de refugio a los hijos.
27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
El temor a Yavé es manantial de vida, Que aparta de las trampas de la muerte.
28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
En la multitud de pueblo está la gloria del rey, Y en la falta de pueblo la flaqueza del gobernante.
29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
El que tarda en airarse tiene gran entendimiento, Pero el impulsivo exalta la necedad.
30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
Un corazón tranquilo es vida para el cuerpo, Pero la envidia es carcoma en los huesos.
31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
El que oprime al pobre afrenta a su Hacedor, Pero lo honra el que favorece al necesitado.
32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
Por su propia maldad será derribado el perverso, Pero el justo tiene refugio en su muerte.
33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
En el corazón del que tiene entendimiento reposa la sabiduría, Aun en medio de necios se da a conocer.
34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
La justicia enaltece a una nación, Pero el pecado es afrenta para los pueblos.
35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
La benevolencia del rey es para el esclavo prudente, Pero su enojo contra el que lo avergüenza.
