Sananlaskujen 14
1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
La sagesse des femmes bâtit leur maison, mais la folie la détruit de ses propres mains.
2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
Celui qui marche dans sa droiture craint l’Éternel, mais celui qui est pervers dans ses voies le méprise.
3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
Dans la bouche du fou est la verge d’orgueil, mais les lèvres des sages les gardent.
4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
Où il n’y a point de bœufs, la crèche est vide; et l’abondance du revenu est dans la force du bœuf.
5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
Le témoin fidèle ne ment pas, mais le faux témoin profère des mensonges.
6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
Le moqueur cherche la sagesse, et il n’y en a pas [pour lui]; mais la connaissance est aisée pour l’homme intelligent.
7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
Éloigne-toi de la présence de l’homme insensé, chez qui tu n’as pas aperçu des lèvres de connaissance.
8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
La sagesse de l’homme avisé est de discerner sa voie, mais la folie des sots est tromperie.
9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
Les fous se moquent du péché, mais pour les hommes droits il y a faveur.
10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
Le cœur connaît sa propre amertume, et un étranger ne se mêle pas à sa joie.
11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
La maison des méchants sera détruite, mais la tente des hommes droits fleurira.
12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
Il y a telle voie qui semble droite à un homme, mais des voies de mort en sont la fin.
13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
Même dans le rire le cœur est triste; et la fin de la joie, c’est le chagrin.
14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
Le cœur qui s’éloigne [de Dieu] sera rassasié de ses propres voies, mais l’homme de bien [le sera] de ce qui est en lui.
15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
Le simple croit toute parole, mais l’homme avisé discerne ses pas.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
Le sage craint, et se retire du mal; mais le sot est arrogant et a de l’assurance.
17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
L’homme prompt à la colère agit follement, et l’homme qui fait des machinations est haï.
18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
Les simples héritent la folie, mais les avisés sont couronnés de connaissance.
19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
Les iniques se courbent devant les bons, et les méchants, aux portes du juste.
20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
Le pauvre est haï, même de son compagnon, mais les amis du riche sont en grand nombre.
21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
Qui méprise son prochain pèche, mais bienheureux celui qui use de grâce envers les malheureux!
22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
Ceux qui machinent du mal ne s’égarent-ils pas? Mais la bonté et la vérité sont pour ceux qui méditent le bien.
23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
En tout travail il y a profit, mais la parole des lèvres ne mène qu’à la disette.
24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
Les richesses des sages sont leur couronne; la folie des sots est folie.
25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
Un témoin fidèle délivre les âmes, mais la tromperie profère des mensonges.
26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
Dans la crainte de l’Éternel il y a la sécurité de la force, et il y a un refuge pour ses fils.
27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
La crainte de l’Éternel est une fontaine de vie, pour faire éviter les pièges de la mort.
28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
La gloire d’un roi, c’est la multitude du peuple, mais dans le manque de peuple est la ruine d’un prince.
29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
La lenteur à la colère est grande intelligence, mais celui qui est d’un esprit impatient exalte la folie.
30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
Un cœur sain est la vie de la chair, mais l’envie est la pourriture des os.
31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
Qui opprime le pauvre outrage Celui qui l’a fait, mais celui qui l’honore use de grâce envers l’indigent.
32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
Le méchant est chassé par son iniquité, mais le juste est plein de confiance, dans sa mort [même].
33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
La sagesse demeure dans le cœur de celui qui a du discernement, mais ce qui est au-dedans des sots est connu.
34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
La justice élève une nation, mais le péché est la honte des peuples.
35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
La faveur du roi est pour le serviteur intelligent, mais sa colère est sur celui qui fait honte.
