Sananlaskujen 14
1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
Every wise woman buildeth her house: but the foolish plucketh it down with her hands.
2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
He that walketh in his uprightness feareth the LORD: but [he that is] perverse in his ways despiseth him.
3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
In the mouth of the foolish [is] a rod of pride: but the lips of the wise shall preserve them.
4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
Where no oxen [are], the crib [is] clean: but much increase [is] by the strength of the ox.
5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
A faithful witness will not lie: but a false witness will utter lies.
6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
A scorner seeketh wisdom, and [findeth it] not: but knowledge [is] easy unto him that understandeth.
7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
Go from the presence of a foolish man, when thou perceivest not [in him] the lips of knowledge.
8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
The wisdom of the prudent [is] to understand his way: but the folly of fools [is] deceit.
9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
Fools make a mock at sin: but among the righteous [there is] favour.
10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
The heart knoweth his own bitterness; and a stranger doth not intermeddle with his joy.
11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
The house of the wicked shall be overthrown: but the tabernacle of the upright shall flourish.
12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
There is a way which seemeth right unto a man, but the end thereof [are] the ways of death.
13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
Even in laughter the heart is sorrowful; and the end of that mirth [is] heaviness.
14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
The backslider in heart shall be filled with his own ways: and a good man [shall be satisfied] from himself.
15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
The simple believeth every word: but the prudent [man] looketh well to his going.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
A wise [man] feareth, and departeth from evil: but the fool rageth, and is confident.
17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
[He that is] soon angry dealeth foolishly: and a man of wicked devices is hated.
18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
The simple inherit folly: but the prudent are crowned with knowledge.
19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
The evil bow before the good; and the wicked at the gates of the righteous.
20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
The poor is hated even of his own neighbour: but the rich [hath] many friends.
21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
He that despiseth his neighbour sinneth: but he that hath mercy on the poor, happy [is] he.
22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
Do they not err that devise evil? but mercy and truth [shall be] to them that devise good.
23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
In all labour there is profit: but the talk of the lips [tendeth] only to penury.
24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
The crown of the wise [is] their riches: [but] the foolishness of fools [is] folly.
25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
A true witness delivereth souls: but a deceitful [witness] speaketh lies.
26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
In the fear of the LORD [is] strong confidence: and his children shall have a place of refuge.
27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
The fear of the LORD [is] a fountain of life, to depart from the snares of death.
28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
In the multitude of people [is] the king’s honour: but in the want of people [is] the destruction of the prince.
29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
[He that is] slow to wrath [is] of great understanding: but [he that is] hasty of spirit exalteth folly.
30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
A sound heart [is] the life of the flesh: but envy the rottenness of the bones.
31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
He that oppresseth the poor reproacheth his Maker: but he that honoureth him hath mercy on the poor.
32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
The wicked is driven away in his wickedness: but the righteous hath hope in his death.
33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
Wisdom resteth in the heart of him that hath understanding: but [that which is] in the midst of fools is made known.
34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
Righteousness exalteth a nation: but sin [is] a reproach to any people.
35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
The king’s favour [is] toward a wise servant: but his wrath is [against] him that causeth shame.
