Sananlaskujen 14
1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
The wisdom of women buildeth their house; but folly plucketh it down with her hands.
2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
He that walketh in his uprightness feareth Jehovah; but he that is perverted in his ways despiseth him.
3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
In the fool's mouth is a rod of pride; but the lips of the wise shall preserve them.
4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
Where no oxen are, the crib is clean; but much increase is by the strength of the ox.
5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
A faithful witness will not lie; but a false witness uttereth lies.
6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
A scorner seeketh wisdom, and there is none [for him]; but knowledge is easy unto the intelligent.
7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
Go from the presence of a foolish man, in whom thou perceivest not the lips of knowledge.
8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
The wisdom of the prudent is to discern his way; but the folly of the foolish is deceit.
9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
Fools make a mock at trespass; but for the upright there is favour.
10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
The heart knoweth its own bitterness, and a stranger doth not intermeddle with its joy.
11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
The house of the wicked shall be overthrown; but the tent of the upright shall flourish.
12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
There is a way that seemeth right unto a man, but the end thereof is the ways of death.
13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
Even in laughter the heart is sorrowful, and the end of mirth is sadness.
14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
The backslider in heart shall be filled with his own ways, and the good man from what is in himself.
15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
The simple believeth every word; but the prudent [man] heedeth his going.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
A wise [man] feareth and departeth from evil; but the foolish is overbearing and confident.
17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
He that is soon angry dealeth foolishly, and a man of mischievous devices is hated.
18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
The simple inherit folly; but the prudent are crowned with knowledge.
19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
The evil bow before the good, and the wicked at the gates of the righteous [man].
20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
He that is poor is hated even of his own neighbour; but the rich hath many friends.
21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
He that despiseth his neighbour sinneth; but he that is gracious to the afflicted, happy is he.
22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
Do they not err that devise evil? but loving-kindness and truth are for those that devise good.
23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
In all labour there is profit; but the talk of the lips [tendeth] only to want.
24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
The crown of the wise is their riches; the folly of the foolish is folly.
25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
A true witness delivereth souls; but deceit uttereth lies.
26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
In the fear of Jehovah is strong confidence, and his children shall have a place of refuge.
27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
The fear of Jehovah is a fountain of life, to turn away from the snares of death.
28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
In the multitude of people is the king's glory; but in the lack of people is the ruin of a prince.
29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
He that is slow to anger is of great understanding; but he that is hasty of spirit exalteth folly.
30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
A sound heart is the life of the flesh; but envy the rottenness of the bones.
31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
He that oppresseth the poor reproacheth his Maker; but he that honoureth Him is gracious to the needy.
32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
The wicked is driven away by his evil-doing; but the righteous trusteth, [even] in his death.
33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
Wisdom resteth in the heart of the intelligent [man]; but that which is in the foolish maketh itself known.
34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
Righteousness exalteth a nation; but sin is a reproach to peoples.
35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
The king's favour is toward a wise servant; but his wrath is [against] him that causeth shame.
