< Sananlaskujen 14 >
1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
Visdom bygger sig Hus, Daarskabs Hænder river det ned.
2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
Hvo redeligt vandrer, frygter HERREN, men den, som gaar Krogveje, agter ham ringe.
3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
I Daarens Mund er Ris til hans Ryg, for de vise staar Læberne Vagt.
4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
Naar der ikke er Okser, er Laden tom, ved Tyrens Kraft bliver Høsten stor.
5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
Sanddru Vidne lyver ikke, det falske Vidne farer med Løgn.
6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
Spotter søger Visdom, men finder den ikke, til Kundskab kommer forstandig let.
7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
Gaa fra en Mand, som er en Taabe, der mærker du intet til Kundskabs Læber.
8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
Den kloge i sin Visdom er klar paa sin Vej, men Taabers Daarskab er Svig.
9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
Med Daarer driver Skyldofret Spot, men Velvilje raader iblandt retsindige.
10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
Hjertet kender sin egen Kvide, fremmede blander sig ej i dets Glæde.
11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
Gudløses Hus lægges øde, retsindiges Telt staar i Blomst.
12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
Mangen Vej synes Manden ret, og saa er dens Ende dog Dødens Veje.
13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
Selv under Latter kan Hjertet lide, og Glædens Ende er Kummer.
14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
Af sine Veje mættes den frafaldne, af sine Gerninger den, som er god.
15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
Den tankeløse tror hvert Ord, den kloge overtænker sine Skridt.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
Den vise ængstes og skyr det onde, Taaben buser sorgløs paa.
17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
Den hidsige bærer sig taabeligt ad, man hader rænkefuld Mand.
18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
De tankeløse giver Daarskab i Arv, de kloge efterlader sig Kundskab.
19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
Onde maa bukke for gode, gudløse staa ved retfærdiges Døre.
20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
Fattigmand hades endog af sin Ven, men Rigmands Venner er mange.
21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
Den, der foragter sin Næste, synder, lykkelig den, der har Medynk med arme.
22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
De, som virker ondt, farer visselig vild; de, som virker godt, finder Naade og Trofasthed.
23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
Ved al Slags Møje vindes der noget, Mundsvejr volder kun Tab.
24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
De vises Krone er Kløgt, Taabers Krans er Daarskab.
25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
Sanddru Vidne frelser Sjæle; den, som farer med Løgn, bedrager.
26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
Den stærkes Tillid er HERRENS Frygt, hans Sønner skal have en Tilflugt.
27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
HERRENS Frygt er en Livsens Kilde, derved undgaas Dødens Snarer.
28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
At Folket er stort, er Kongens Hæder, Brist paa Folk er Fyrstens Fald.
29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
Den sindige er rig paa Indsigt, den heftige driver det vidt i Daarskab.
30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
Sagtmodigt Hjerte er Liv for Legemet, Avind er Edder i Benene.
31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
At kue den ringe er Haan mod hans Skaber, han æres ved Medynk med fattige.
32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
Ved sin Ondskab styrtes den gudløse, ved lydefri Færd er retfærdige trygge.
33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
Visdom bor i forstandiges Hjerte, i Taabers Indre kendes den ikke.
34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
Retfærdighed løfter et Folk, men Synd er Folkenes Skændsel.
35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
En klog Tjener har Kongens Yndest, en vanartet rammer hans Vrede.