Sananlaskujen 14
1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
Ženska mudrost sagradi kuću, a ludost je rukama razgrađuje.
2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
Tko živi s poštenjem, boji se Jahve, a tko ide stranputicom, prezire ga.
3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
U luđakovim je ustima šiba za oholost njegovu, a mudre štite vlastite usne.
4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
Gdje nema volova, prazne su jasle, a obilna je žetva od snage bikove.
5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
Istinit svjedok ne laže, a krivi svjedok širi laž.
6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
Podsmjevač traži mudrost i ne nalazi je, a razumni lako dolazi do znanja.
7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
Idi od čovjeka bezumna jer nećeš upoznati usne što zbore znanje.
8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
Mudrost je pametna čovjeka u tom što pazi na svoj put, a bezumnička ludost prijevara je.
9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
Luđacima je grijeh šala, a milost je Božja s poštenima.
10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
Srce poznaje svoj jad, i veselje njegovo ne može dijeliti nitko drugi.
11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
Dom opakih propast će, a šator će pravednika procvasti.
12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
Neki se put učini čovjeku prav, a na koncu vodi k smrti.
13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
I u smijehu srce osjeća bol, a poslije veselja dolazi tuga.
14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
Otpadnik se siti svojim prestupcima, a dobar čovjek svojim radom.
15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
Glupan vjeruje svakoj riječi, a pametan pazi na korak svoj.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
Mudar se boji i oda zla se uklanja, a bezuman se raspaljuje i bez straha je.
17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
Nagao čovjek čini ludosti, a razborit ih podnosi.
18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
Glupaci baštine ludost, a mudre ovjenčava znanje.
19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
Zli padaju ničice pred dobrima i opaki pred vratima pravednikovim.
20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
I svom prijatelju mrzak je siromah, a bogataš ima mnogo ljubitelja.
21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
Griješi tko prezire bližnjega svoga, a blago onomu tko je milostiv ubogima.
22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
Koji snuju zlo, ne hode li stranputicom, a zar nisu dobrota i vjernost s onima koji snuju dobro?
23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
U svakom trudu ima probitka, a pusto brbljanje samo je na siromaštvo.
24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
Mudrima je vijenac bogatstvo njihovo, a bezumnima kruna - njihova ludost.
25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
Istinit svjedok izbavlja duše, a tko laži širi, taj je varalica.
26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
U strahu je Gospodnjem veliko pouzdanje i njegovim je sinovima utočište.
27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
Strah Gospodnji izvor je života: on izbavlja od zamke smrti.
28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
Mnoštvo je naroda ponos kralju, a bez puka knez propada.
29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
Tko se teško srdi, velike je razboritosti, a nabusit duhom pokazuje ludost.
30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
Mirno je srce život tijelu, a ljubomor je gnjilež u kostima.
31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
Tko tlači siromaha huli na stvoritelja, a časti ga tko je milostiv ubogomu.
32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
Opaki propada zbog vlastite pakosti, a pravednik i u samoj smrti nalazi utočište.
33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
U razumnu srcu mudrost počiva, a što je u bezumnome, to se i pokaže.
34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
Pravednost uzvisuje narod, a grijeh je sramota pucima.
35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
Kralju je mio razborit sluga, a na sramotna se srdi.
