Sananlaskujen 13
1 Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
El hijo sabio recibe la enseñanza del padre: mas el burlador no escucha la reprensión.
2 Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
Del fruto de la boca el hombre comerá bien: mas el alma de los prevaricadores, mal.
3 Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
El que guarda su boca, guarda su alma: mas el que abre sus labios tendrá calamidad.
4 Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
Desea, y nada alcanza el alma del perezoso: mas el alma de los diligentes será engordada.
5 Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
El justo aborrecerá la palabra de mentira; mas el impío se hace hediondo, y confuso.
6 Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
La justicia guarda al de perfecto camino; mas la impiedad trastornará al pecador.
7 Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
Hay algunos que se hacen ricos, y no tienen nada; y otros, que se hacen pobres, y tienen muchas riquezas.
8 Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
La redención de la vida del hombre son sus riquezas; y el pobre no escucha la reprensión.
9 Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
La luz de los justos se alegrará: mas la candela de los impíos se apagará.
10 Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
Ciertamente la soberbia parirá contienda: mas con los avisados es la sabiduría.
11 Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
Las riquezas de vanidad se disminuirán: mas el que allega con su mano, multiplicará.
12 Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
La esperanza que se alarga, es tormento del corazón: mas árbol de vida es el deseo cumplido.
13 Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
El que menosprecia la palabra, perecerá por ello: mas el que teme el mandamiento, será pagado.
14 Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
La ley al sabio es manadero de vida para apartarse de los lazos de la muerte.
15 Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
El buen entendimiento conciliará gracia: mas el camino de los prevaricadores es duro.
16 Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
Todo hombre cuerdo hace con sabiduría: mas el insensato manifestará fatuidad.
17 Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
El mal mensajero caerá en mal: mas el mensajero fiel es medicina.
18 Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
Pobreza y vergüenza tendrá el que menospreciare la enseñanza: mas el que guarda la corrección, será honrado.
19 Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
El deseo cumplido deleita al alma: mas apartarse del mal, es abominación a los insensatos.
20 Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
El que anda con los sabios, será sabio: mas el que se allega a los insensatos, será quebrantado.
21 Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
Mal perseguirá a los pecadores: mas a los justos bien será pagado.
22 Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
El bueno dejará herederos a los hijos de los hijos; y el haber del pecador para el justo está guardado.
23 Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
En el barbecho de los pobres hay mucho pan: mas piérdese por falta de juicio.
24 Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
El que detiene el castigo, a su hijo aborrece: mas el que le ama, madruga a castigarle.
25 Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.
El justo come hasta que su alma se harta: mas el vientre de los impíos tendrá necesidad.
