Sananlaskujen 13

1 Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.

Mudar sin sluša nastavu oca svojega; a potsmjevaè ne sluša ukora.

2 Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.

Od ploda usta svojih svaki æe jesti dobro, a duša nevaljalijeh ljudi nasilje.

3 Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.

Ko èuva usta svoja, èuva svoju dušu; ko razvaljuje usne, propada.

4 Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.

Željna je duša ljenivèeva, ali nema ništa; a duša vrijednijeh ljudi obogatiæe se.

5 Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.

Na lažnu rijeè mrzi pravednik; a bezbožnik se mrazi i sramoti.

6 Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.

Pravda èuva onoga koji hodi bezazleno; a bezbožnost obara grješnika.

7 Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.

Ima ko se gradi bogat a nema ništa, i ko se gradi siromah a ima veliko blago.

8 Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.

Otkup je za život èovjeku bogatstvo njegovo, a siromah ne sluša prijetnje.

9 Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.

Vidjelo pravednièko svijetli se, a žižak bezbožnièki ugasiæe se.

10 Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.

Od oholosti biva samo svaða, a koji primaju svjet, u njih je mudrost.

11 Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.

Blago koje se taštinom teèe umaljava se, a ko sabira rukom, umnožava.

12 Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.

Dugo nadanje mori srce, i želja je ispunjena drvo životno.

13 Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.

Ko prezire rijeè sam sebi udi; a ko se boji zapovijesti, platiæe mu se.

14 Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.

Nauka je mudroga izvor životni da se saèuva prugala smrtnijeh.

15 Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.

Dobar razum daje ljubav, a put je bezakonièki hrapav.

16 Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.

Svaki pametan èovjek radi s razumom, a bezuman raznosi bezumlje.

17 Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.

Glasnik bezbožan pada u zlo, a vjeran je poslanik lijek.

18 Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.

Siromaštvo i sramota doæi æe na onoga koji odbacuje nastavu; a ko èuva karanje, proslaviæe se.

19 Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.

Ispunjena je želja slast duši, a bezumnima je mrsko otstupiti oda zla.

20 Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.

Ko hodi s mudrima postaje mudar, a ko se druži s bezumnicima postaje gori.

21 Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.

Grješnike goni zlo, a pravednicima se vraæa dobro.

22 Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.

Dobar èovjek ostavlja našljedstvo sinovima sinova svojih, a grješnikovo imanje èuva se pravedniku.

23 Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.

Izobila hrane ima na njivi siromaškoj, a ima ko propada sa zle uprave.

24 Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.

Ko žali prut, mrzi na sina svojega; a ko ga ljubi, kara ga za vremena.

25 Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.

Pravednik jede, i sita mu je duša; a trbuh bezbožnicima nema dosta.