Sananlaskujen 13
1 Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
Viis Søn elsker tugt, spotter hører ikke paa skænd.
2 Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
Af sin Munds Frugt nyder en Mand kun godt, til Vold staar troløses Hu.
3 Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
Vogter man Munden, bevarer man Sjælen, den aabenmundede falder i Vaade.
4 Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
Den lade attraar uden at faa, men flittiges Sjæl bliver mæt.
5 Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
Den retfærdige hader Løgnetale, den gudløse spreder Skam og Skændsel.
6 Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
Retfærd skærmer, hvo lydefrit vandrer, Synden fælder de gudløse.
7 Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
Mangen lader rig og ejer dog intet, mangen lader fattig og ejer dog meget.
8 Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
Mands Rigdom er Løsepenge for hans Liv, Fattigmand faar ingen Trusel at høre.
9 Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
Retfærdiges Lys bryder frem, gudløses Lampe gaar ud.
10 Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
Ved Hovmod vækkes kun Splid, hos dem, der lader sig raade, er Visdom.
11 Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
Rigdom, vundet i Hast, smuldrer hen, hvad der samles Haandfuld for Haandfuld, øges.
12 Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
At bie længe gør Hjertet sygt, opfyldt Ønske er et Livets Træ.
13 Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
Den, der lader haant om Ordet, slaas ned, den, der frygter Budet, faar Løn.
14 Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
Vismands Lære er en Livsens Kilde, derved undgaas Dødens Snarer.
15 Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
God Forstand vinder Yndest, troløses Vej er deres Undergang.
16 Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
Hver, som er klog, gaar til Værks med Kundskab, Taaben udfolder Daarskab.
17 Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
Gudløs Budbringer gaar det galt, troværdigt Bud bringer Lægedom.
18 Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
Afvises Tugt, faar man Armod og Skam; agtes paa Revselse, bliver man æret.
19 Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
Opfyldt Ønske er sødt for Sjælen, at vige fra ondt er Taaber en Gru.
20 Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
Omgaas Vismænd, saa bliver du viis, ilde faren er Taabers Ven.
21 Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
Vanheld følger Syndere, Lykken naar de retfærdige.
22 Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
Den gode efterlader Børnebørn Arv, til retfærdige gemmes Synderens Gods.
23 Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
Paa Fattigfolks Nyjord er rigelig Føde, mens mangen rives bort ved Uret.
24 Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
Hvo Riset sparer, hader sin Søn, den, der elsker ham, tugter i Tide.
25 Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.
Den retfærdige spiser, til Sulten er stillet, gudløses Bug er tom.
