Sananlaskujen 12
1 Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
El que ama el castigo, ama la sabiduría: mas el que aborrece la reprensión, es ignorante.
2 Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
El bueno alcanzará favor de Jehová: mas él condenará al hombre de malos pensamientos.
3 Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
El hombre malo no permanecerá: mas la raíz de los justos no será movida,
4 Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
La mujer virtuosa corona es de su marido: mas la mala, como carcoma en sus huesos.
5 Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
Los pensamientos de los justos son juicio: mas las astucias de los impíos engaño.
6 Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
Las palabras de los impíos son asechar a la sangre: mas la boca de los rectos les librará.
7 Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
Dios trastornará a los impíos, y no serán más: mas la casa de los justos permanecerá.
8 Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
Según su sabiduría es alabado el hombre: mas el perverso de corazón será en menosprecio.
9 Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
Mejor es el que se menosprecia, y tiene siervos, que el que se precia, y carece de pan.
10 Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
El justo conoce el alma de su bestia: mas la piedad de los impíos es cruel.
11 Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
El que labra su tierra, se hartará de pan: mas el que sigue a los vagabundos es falto de entendimiento.
12 Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
Desea el impío la red de los malos: mas la raíz de los justos dará fruto.
13 Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
El impío es enredado en la prevaricación de sus labios: mas el justo saldrá de la tribulación.
14 Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
Del fruto de la boca el hombre será harto de bien; y la paga de las manos del hombre le será dada.
15 Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
El camino del insensato es derecho en su opinión: mas el que obedece al consejo es sabio.
16 Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
El insensato a la hora se conocerá su ira: mas el que disimula la injuria es cuerdo.
17 Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
El que habla verdad, declara justicia: mas el testigo mentiroso, engaño.
18 Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
Hay algunos que hablan como estocadas de espada: mas la lengua de los sabios es medicina.
19 Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
El labio de verdad permanecerá para siempre: mas la lengua de mentira, por un momento.
20 Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
Engaño hay en el corazón de los que piensan mal: mas alegría en el de los que piensan bien.
21 Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
Ninguna adversidad acontecerá al justo; mas los impíos serán llenos de mal.
22 Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
Los labios mentirosos son abominación a Jehová: mas los obradores de verdad, su contentamiento.
23 Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
El hombre cuerdo encubre la sabiduría: mas el corazón de los insensatos predica la fatuidad.
24 Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
La mano de los diligentes se enseñoreará: mas la negligente será tributaria.
25 Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
El cuidado congojoso en el corazón del hombre le abate: mas la buena palabra le alegra.
26 Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
El justo hace ventaja a su prójimo: mas el camino de los impíos les hace errar.
27 Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
El engaño no chamuscará su caza: mas el haber precioso del hombre es la diligencia.
28 Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
En la vereda de justicia está la vida; y el camino de su vereda no es muerte.
