Sananlaskujen 12
1 Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
Quien ama la corrección, ama la sabiduría; quien odia la corrección es un insensato.
2 Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
El bueno gana el favor de Yahvé, el cual condena al hombre de mala intención.
3 Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
La malicia no es fundamento firme para el hombre, la raíz de los justos, en cambio, es inconmovible.
4 Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
Como la mujer virtuosa es la corona de su marido así la desvergonzada es como carcoma de sus huesos.
5 Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
Los pensamientos de los justos son equidad, mas los consejos de los malvados son fraude.
6 Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
Las palabras de los impíos son emboscada a sangre ajena, la boca de los rectos los salva.
7 Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
Se da un vuelco a los impíos y dejan de ser, en tanto que la casa de los justos sigue en pie.
8 Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
El hombre es alabado según su sabiduría, mas el perverso de corazón es despreciado.
9 Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
Más vale un hombre humilde que sabe ganarse la vida, que el ostentoso que tiene escasez de pan.
10 Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
El justo mira por las necesidades de su ganado, mas las entrañas de los impíos son crueles.
11 Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
El que labra su tierra se saciará de pan; correr tras cosas vanas es necedad.
12 Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
El impío quiere vivir de la presa de los malos, la raíz del justo produce (lo necesario para la vida).
13 Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
El pecado de los labios constituye un lazo peligroso, mas el justo se libra de la angustia.
14 Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
Del fruto de su boca se sacia uno de bienes, y según las obras de sus manos será su premio.
15 Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
Al necio su proceder le parece acertado, el sabio, empero, escucha consejos.
16 Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
El necio al momento muestra su ira, el prudente disimula la afrenta.
17 Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
Quien profiere la verdad, propaga la justicia, pero el testigo mentiroso sirve al fraude.
18 Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
Hay quien con la lengua hiere como con espada, mas la lengua del sabio es medicina.
19 Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
La palabra veraz es para siempre, la lengua mentirosa solo para un momento.
20 Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
Lleno de fraude es el corazón del que maquina el mal, pero lleno de alegría el de los que aconsejan la paz.
21 Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
Sobre el justo no cae ningún mal, sobre los impíos, empero, una ola de adversidades.
22 Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
Abomina Yahvé los labios mentirosos, pero le son gratos quienes obran fielmente.
23 Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
El hombre prudente encubre su saber, mas el corazón de los necios pregona su necedad.
24 Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
La mano laboriosa será señora, la indolente, tributaria.
25 Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
Las congojas del corazón abaten al hombre, mas una palabra buena le alegra.
26 Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
El justo muestra a los otros el camino, el ejemplo de los malos, en cambio, los desvía.
27 Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
El holgazán no asa la caza, pero el laborioso, gana preciosa hacienda.
28 Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
En la senda de la justicia está la vida; en el camino que ella traza no hay muerte.
