Sananlaskujen 12
1 Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
Den som elskar age, elskar kunnskap, men den som hatar refsing, han er fåvis.
2 Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
Den gode vinn seg hugnad hjå Herren, men den meinsløge fordømer han.
3 Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
Ingen mann vert stød av gudløysa, men roti åt rettferdige kann ingen rikka.
4 Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
Ei fagna kona er ein krans for mannen sin, eit skjemda ting er fæl som ròt i beini hans.
5 Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
Tankar hjå rettferdige tenkjer er det som rett er, dei råder som ugudlege legg upp, er svik.
6 Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
Ordi hjå ugudlege gjeng ut på luring etter blod, men ærlege vert berga ved sin munn.
7 Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
Ugudlege vert kasta i koll, og so er det ute med deim, men rettferdige folks hus stend fast.
8 Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
Ein mann fær ros alt etter som vitet hans er, men den ranglyndte kjem i vanvyrdnad.
9 Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
Betre småmann med ein tenar enn låst vera storkar og ikkje ha mat.
10 Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
Den rettferdige veit korleis buskapen har det, men hardt er hjarta hjå ugudlege folk.
11 Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
Den som dyrkar si jord, fær mette av brød, den som fer etter fåfengde ting, er fåvis.
12 Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
Ein gudlaus hev hug til vonde folks garn, men roti åt rettferdige gjev frukt.
13 Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
Lippe-synd er snara vond, men den rettferdige slepp ut or trengsla.
14 Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
Av sin munns frukt fær ein mann sin gode mette, og eit menneskje fær att det han hev gjort med sine hender.
15 Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
Uvitingen held sin eigen veg for den rette, men den vise høyrer på råd.
16 Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
Når uvitingen er vreid, vert det kjent same dagen, men den kloke løyner skjemsla.
17 Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
Den som andar ærlegskap, segjer det som rett er, men det falske vitnet talar svik.
18 Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
Mang ein fer med svall som sverdstyng; men tunga åt dei vise, ho er lækjedom.
19 Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
Sanningslippa held seg æveleg, men falske tunga berre i ein augneblink.
20 Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
Svik er i deira hjarta som smider vondt i hop, men dei som rå’r til fred, hev gleda.
21 Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
Inkje vondt den rettferdige råkar, men gudlause fær ulukka i fullaste mål.
22 Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
Ei stygja for Herren er ljugarlippor, men han likar deim som fer fram med truskap.
23 Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
Ein klok mann løynar kunnskap, men dåre-hjarta ropar ut vitløysa.
24 Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
Strævsam hand kjem upp til herrevelde, men leta fører til trældom.
25 Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
Sorg i mannens hjarta bøygjer det ned, men eit godt ord gjev det gleda.
26 Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
Den rettferdige rettleider næsten sin, men vegen åt gudlause fører deim vilt.
27 Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
Letingen steikjer ikkje si veidn, men annsemd er rikdom so dyr for menneskja.
28 Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
På rettferds stig er liv, og gonga på vegen gjeng ikkje til dauden.
