Sananlaskujen 12
1 Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
Kas labprāt panes pārmācīšanu, tas mīļo atzīšanu, bet kas nepanes rājienu, tas paliek muļķis.
2 Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
Kas labs, tas Tam Kungam patīkams, bet vīru, kas viltu perē viņš pazudina.
3 Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
Cilvēks nepastāvēs, kad ir bezdievīgs, bet taisno sakne netaps kustināta.
4 Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
Tikla sieva ir sava vīra kronis, bet netikla ir kā puve viņa kaulos.
5 Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
Taisno domas ir tiesa, bet bezdievīgo padomi viltība.
6 Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
Bezdievīgo vārdi glūn uz asinīm; bet taisno mute tos izpestī.
7 Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
Bezdievīgie top iznīcināti, ka to vairs nav; bet taisno nams pastāvēs.
8 Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
Kā kuram saprašana, tā viņam slava; bet par apsmieklu būs, kam netikla sirds.
9 Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
Labāks tas zemais, kas sev pašam par kalpu, nekā kas lepojās, un maizes nav.
10 Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
Taisnais gādā par sava lopa dzīvību, bet bezdievīgo sirds ir nežēlīga.
11 Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
Kas savu zemi kopj, būs maizes paēdis, bet kas niekus triec, tam nav jēgas.
12 Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
Bezdievīgais traucās pēc blēžu medījuma; bet taisno sakne nes augļus.
13 Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
Ļaunais savaldzinājās savas mutes grēkos; bet taisnais izies no bēdām.
14 Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
Pēc savas mutes augļiem ikviens top pieēdināts ar labumu, un cilvēkam top maksāts pēc viņa roku darbiem.
15 Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
Ģeķa ceļš ir taisns paša acīs, bet kas padomam klausa, tas ir gudrs.
16 Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
Ģeķa apskaišanās tūdaļ top zināma; bet kas slēpj, ka ir apkaunots, tas ir gudrs.
17 Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
Kas patiesību runā, tas saka taisnību; bet nepatiess liecinieks teic melus.
18 Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
Dažs aplam runājot kā ar zobenu iedur; bet gudro mēle ir zāles, kas dziedina.
19 Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
Patiesa mute pastāvēs mūžīgi, bet viltīga mēle tik acumirkli.
20 Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
Viltība ir sirdī tiem, kas ļaunu perē; bet kas dod miera padomu, dara prieku.
21 Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
Taisnam nekāds ļaunums nenotiks, bet bezdievīgiem ļaunuma uzies papilnam.
22 Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
Viltīgas lūpas Tam Kungam ir negantība; bet kas uzticību dara, tas viņam labi patīk.
23 Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
Gudrs cilvēks neizteic savu padomu; bet nejēgu sirds izkliedz ģeķību.
24 Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
Čakla roka valdīs, bet slinka dos meslus.
25 Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
Raizes sirdī nospiež cilvēku, bet labs vārds to iepriecina.
26 Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
Taisnais savam tuvākam rāda ceļu, bet bezdievīgo ceļš maldina.
27 Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
Sliņķis neceps savu medījumu, bet uzcītīgam cilvēkam ir skaista manta.
28 Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
Uz taisnības ceļa ir dzīvība, un uz viņas ceļa tekām nav nāve.
